Joskus kadotan itsenikin

Joskus aloitan kirjoittamaan mieltäni askarruttavasta aiheesta, mutta päädyn lopulta harhailemaan jonnekin sanaparien ja mielikuvien mahdottomaan maailmaan, josta en enää lopulta pääse irti. Sitten kun astun askeleen kauemmas ja katson tekstiäni objektiivisin silmin, silloin tällöin ne näyttävät tältä:

Elämä seögtij oes öj i len kauhea seoötjsötj. Milloin sheithlh?

Mepstjj ihmiskohtaloa jsigöthsl sel  epojej on mentävä setöj. Joskus kauan sitten ögtj sh onnellisuus espigh hg. Mihin se meni?

Loppujen lopuksi glxblt, blxglt. End of.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s