Roturealistisesta keskustelusta

Luin tässä jokunen päivä takaperin suurta kohua aiheuttaneen Umayya Abu-Hannan kirjoituksen, jossa hän kertoi lähteneensä pienen tyttärensä kanssa pois Suomesta täällä kokemansa rasismin takia. Itselleni tekstin herättämä tunne oli lähinnä syvä kauhu, sillä tällaisessako maassa minä todella asun, vaellanko täällä todella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita julkisella paikalla huutamaan pienelle lapselle neekeriä ja kirosanoja jatkuvalla syötöllä. Onko tämä se maa ja ne kansalaiset, joita olen usein pyrkinyt puolustamaan erinäisissä keskusteluissa vakuuttamalla, että täällä tosiaan asuu ihan kelpoja ihmisiä? Se luja usko, joka minulla on ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen, koki pienen murentumisen sillä hetkellä.

Minun maailmankatsomukseeni ei vain millään mahdu skenaario, jossa vanha mummo tulee ja huutaa parivuotiaalle lapselle päin naamaa: ”Saatanan neekeri!” Voin hyvin kuvitella, että jos itse olisin ollut paikan päällä ja selvinnyt shokistani tarpeeksi nopeasti, olisin varmasti kuumentunut koko tilanteesta niin paljon, että olisin itse huutanut jotain mummolle. Yrittänyt laittaa tämän ruotuun. Toivonut, että siellä mummon kaiken muukalaisvihan takana olisi sittenkin ripaus järkeä ja tämä tajuaisi huutavansa pienelle lapselle.

Eilen luin hämmentyneenä vastineen Abu-Hannan kirjoitukselle, kun eräs lääkäri ihmetteli tätä kyseistä tapausta ja sanoi melkein suoraan sen olevan valhetta. Vanhukset, etenkin vanhemmat naiset, mummot, ovat kuulemma pohjimmiltaan herttaisia ja liiankin hiljaisia ja vaatimattomia ihmisiä, eikä kyseinen Abu-Hannan kuvaus yksinkertaisesti voi tapahtua Suomen maaperällä.

Toissapäivänä taas lueskelin eräällä nettipalstalla siitä, kuinka suomalaisilla täytyy olla sananvapaus, johon tietysti kuuluu lupa laukoa omia mielipiteitään ääneen, olivat ne sitten minkälaisia tahansa. Tekstissä puhuttiin avoimesti rasismista, muukalaisten suorittamasta väkivallasta ja rikostilastoista (jotka oli muuten linkitetty wikipediasta, jota ei ainakaan meidän koulussamme saisi koskaan käyttää lähteenä). Lopuksi vielä kommenttien puolella mainittiin oman paikkakunnan tai alueen perustamisesta, jonne ei suvaittaisi ottaa yhtäkään ulkomaalaistaustaista ihmistä. Tätä ajatusmaailmaa ihannoitiin ja monet tulivat esittämään hyväksyvän kannanottonsa kirjoittajan puolesta. Täysin suomalaistaustaisesta alueesta unelmoitiin, rasismi käännettiin kauniisti roturealismiksi ja lopuksi muutamat vähäiset vastustajat hiljennettiin joukkovoimalla neekerien hyysääjiksi haukkuen.

Näissä keskusteluissa on muutamia asioita, jotka tulisi mielestäni korjata. Maahanmuuttopolitiikassamme on tietenkin sellaisia epäkohtia, jotka tulee korjata, ja näin niistä tulee myös keskustella. Myös kipeistä ja vaikeista aiheista tulee keskustella, jotta niitä pystytään käsittelemään ja viemään eteenpäin. Silti se tapa, jolla asioita ilmaisemme on mielestäni tällä hetkellä väärä. Emme osaa kertoa ajatuksiamme sillä tavalla, että toiset voisivat ottaa ne vakavissaan huomioon, tai sitten vastapuoli ei edes halua ottaa niitä huomioon. Joten minkälaista on tällainen omien kantojen jankkaaminen, juupas-eipäs-riitely? Se ei ole ainakaan sitä keskustelua, jonka pohjalta asioihin voitaisiin puuttua ja niille voitaisiin tehdä jotain.

Asioita ei myöskään vie eteenpäin kaikki ne omat tuntemukset ja pelot, joita ihmisillä tästä aiheesta on. Jokainen tuntuu puhuvan vain omien mietteidensä pohjalta. Olen lukenut paljon sellaisia kannanottoja, joissa ei kerrota juuri mitään ja luodaan ainoastaan provokatiivisia mielikuvia maailmasta, johon olemme ajautumassa. Tällaisilla kirjoituksilla ei synny mitään muuta kuin yhteinen viharintama kaikkia muita kohtaan. Olisi varmasti liikaa pyydetty, jos jokainen perehtyisi asiaan edes hiukkasen ennen suunsa avaamista. Pelkät wikipedian tarjoamat niin sanotut faktat ja mutu-tuntuma ei mielestäni riitä siihen, että ihmisellä on oikeus lähteä tuomitsemaan kokonaisia kansakuntia rikollisiksi ja pahoiksi ihmisiksi.

Lisäksi minulla olisi sananen sanottavana sananvapaudesta, johon monet näissä keskusteluissa näyttävät tukeutuvan. Minun mielestäni kyseinen termi ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että kuka tahansa saa sanoa jokaisen ajatuksensa ääneen. Emmehän me tee sitä muutenkaan normaalissa kanssakäymisessämme. Emme mene opettajamme luokse ja uhkaa tätä vankeusrangaistuksilla ja hauku pataluhasta narriin kaikkia termejä käyttäen, kun emme päässeet tenttiä läpi. Emme kerro ystävillemmekään kaikkia ajatuksia, joita päässämme liikkuu, sillä jotkut niistä eivät vain ole sanoiksi pukemisen arvoisia. Miksi siis internetissäkään pitäisi sanoa kaikista synkimmät ajatukset ääneen? Aivan kuin käyttäisimme sananvapautta tekosyynä sille, että saamme purkaa kaiken vihan ja pelon edes jonnekin, toisten luettavaksi, tosilta näyttäviksi sanoiksi.

Etten jäisi itse yhtään paremmaksi ihmiseksi, sanon erään oman mielipiteeni tähän väliin. Minusta nimittäin näyttää siltä, että maahanmuutosta puhuvat eniten ne, jotka sitä vastustavat ja joilla on todellinen palo ja vihan kyty sydämessään. Etenkin yleisillä keskustelupalstoilla yhdenkin ihmisen koittaessa puolustaa kulttuurin rikastumista ja sen tuomia etuja, hänet teilataan täysin. Siksi monet ulkomaalaisiin myönteisesti suhtautuvat pysyttelevät varmasti vain hiljaa ja taustalla, jolloin keskustelu muuttuu entistä yksipuoleisemmaksi.

Maailma pienenee joka päivä. Tällä hetkellä tätä samaa maata tallaa seitsemän miljardia ihmistä, lisää meitä syntyy joka päivä ja elinikä venyy vuosi vuodelta. Me emme voi pitää rajojamme suljettuina loputtomiin, emmekä me voi pitää mieliämme suljettuina näiltä tosiasioilta. Suomi suomalaisille -ideologia ei tule selviämään vuosikymmenien jatkuvassa globalisoitumisessa. En sano, että lähtisin itsekään halailemaan jokaista vastaantulevaa maahanmuuttajaa ja levittämään heille punaista mattoa jalkojen eteen, mutta eikö asioihin voisi kuitenkin loppupeleissä suhtautua sivistyneesti? Maahanmuutossa on vielä tällä hetkellä paljon ongelmia, jotka täytyy ratkaista, mutta ne eivät ratkea sillä, että ihmiset sylkevät pienten lasten jalkoihin ja huutavat näille kurkku suorana. Mihin hävisi ajatus siitä, että jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään? Ehkä sen voisi muotoilla tähän asiaan liittäen niin, että jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, ole hiljaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s