Ensimmäisen maailman ongelmavieras

Joku vieras ja kotiini normaalisti kuulumaton oli seisoskellut keskellä asuntoani jo monta viikkoa. Ensin kyllä pidin siitä, mutta sitten se alkoi häiritä normaalia elämääni. Se tuntui olevan aina tiellä, jos yritin päästä jonkin tavaran luo, tai jos koitin korjata pistorasiaa television takana. Tiesin, että sen kuului olla siinä aikansa, mutta pikkuhiljaa se alkoi raastaa hermojani. Siinä se seisoi, hiljaa, tönötti vain omassa jylhässä arvokkuudessaan.

Olin kuvitellut saavani sen läsnäolosta jotain itsellenikin. Iloa, onnea ja ehkä pienen lämmön tunteen rintaani, mutta se olikin yhtä tyhjän kanssa. Sitten sen aika tuli ja meni, ja vieläkin se seisoi paikallaan. Se ei suostunut lähtemään. Tuijotin sitä päiväkausia kasvavan kauhun vallassa. Miksei se lähtenyt? Miksei se poistunut omia menojaan, sillä eihän sitä enää edes tarvittu? Halusin sen pois, mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan, vaikka kuinka sitä toivoin.

Eräänä aamuna heräsin ja päätin, että nyt sen oli loputtava. Heitän sen pihalle. Jos se ei itse tajua kadota läheisyydestäni, minun on otettava härkää sarvista ja ohjakset omiin käsiini. Hain pahvilaatikon ja asetin sen lattialle sen viereen. Aika oli vihdoin tullut.

Ensin riisuin sen täysin alastomaksi. Sitten pilkoin sen osiin. Tungin palaset pahvilaatikkoon ja vein laatikon vintille. Siellä se mulkoili minua vihaisesti, sillä se tiesi joutuvansa odottamaan taas monta kuukautta, ennen kuin pääsisi tönöttämään keskelle asuntoani. Potkaisin laatikkoa.

Typerä muovinen joulukuusi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s