Unimaisemat

Näen paljon unia ja muistan ne vielä myöhemminkin, kun olen herännyt. Joskus ihmettelen omituisia tapahtumia ja henkilöitä, jotka ovat putkahtaneet vuosien jälkeen tervehtimään minua alitajunnassani.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin pohtia näitä paikkoja, joissa seikkailen kaikki yöni. Tajusin olevani aina jonkinlaisessa mäkisessä maastossa, jonka lähellä on metsä ja paljon pieniä sivukujia. Metsän jälkeen taivallettuani unissani oli järvi, joskus tosin meri, mutta puiden jälkeen näin aina siintävän veden. Tuo mäkinen maasto on monissa seikkailuissa pelastanut minut varmalta kuolemalta tai nuolten haavoittamiselta, sillä olen pystynyt luisumaan sitä pitkin turvaan jonnekin kloonattujen talojen meren sekaan.

Hyvin usein vaellan suuressa rakennuksessa, jossa on kuin salakäytävää toisensa perään. Pääset rakennuksen toisesta päästä viittä eri reittiä toiselle puolelle, joskus maan alla kulkevissa tunneleissa, joskus rappusia toisiin kerroksiin kapuamalla. On pyöröportaikkoa, parvea suuren salin yli, on pimeässä kellarissa häämöttäviä huoneita.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen tajusin, että nämä maisemat ovat lapsuudestani tuttuja. Kaikki unieni miljööt sijoittuvat jonnekin vanhan kotikaupunkini kulmille, jossa olen viettänyt monet hyvät ja huonot vuodet taivaltaen aina samoja katuja, aina kohti samaa koulua. Ala-asteeni kummittelee minulle edelleen pimeinä luokkahuoneina ja kellarikäytävinä. Näinpä kerran unen siitäkin, että minun oli korkeakoulun lopettaakseni palattava vielä kerran kuudennelle luokalle peruskouluun, jotta saisin lisäpisteitä tutkintotodistukseeni. Se oli painajainen.

Pääsenkö koskaan elämässäni todella eteenpäin? Miksi alitajuntani viipyilee kotikaupunini hiljaisilla kaduilla ja kotitaloni tuntumissa? Enkö olekaan vielä aikuistunut, jos hiivin kaikki yöni takaisin lapsuudenkotiini? Pääsenkö koskaan vaeltamasta koulun tyhjiä käytäviä, pääsenkö todella ikinä pakoon minua jahtaavia monstereita, jos käyn seikkailuni aina samalla mäellä, kotikaupunkini ja kotini tutulla ja turvallisella maaperällä? Vai haenko sieltä öisin voimaa, jotta jaksan taas seuraavan päivän näillä vielä hiukan tuntemattomilla teillä, joilla nykyään kuljen?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s