Tulevaisuuden muuttuva maailma

Uskon jollain tasolla kohtaloon. Uskon, että meidän on tarkoitus löytää joku ja että meidän on tarkoitus päätyä viettämään jotain tietynlaista elämää. Matkustelija antaa sielunsa vaeltaa, kun taas rauhaa rakastava asettuu aloilleen ja nauttii yksinkertaisesta elostaan.

Ainakin minä haluan uskoa niin. Samalla kuitenkin uskon siihen, että jokainen tekomme vaikuttaa meihin ja tulevaisuuteemme. Jokainen päivä muokkaa meitä ja elomme tietä jollain tavalla, toiset päivät vähemmän kuin toiset, mutta jokaisella valinnallamme on kertautuvia vaikutuksia, jotka saattavat paljastua vasta vuosien päästä.

Tulevaisuutemme on alati muuttuva maailma, joka muotoutuu erilaisista mahdollisuuksista ja mukautuu jokaisen tekomme seurauksiin ja vaikutuksiin. Näen tulevaisuuden kuin suurena möykkynä, joka on alati liikkeessä, alati muuttuva tunteiden, tekojen, ihmisten ja sattumusten summa. Jos katsoisin tänään tulevaisuuteeni, saattaa siellä näkyä jotain, joka häviää sieltä jo huomenna, kun teen jotain toisin kuin nyt olen suunnitellut. Huomenna tulevaisuuteni on muotoutunut uudelleen, ylihuomenna se ei ole enää mitään sinne päinkään, mitä tänään siellä näkisin.

Sen takia mielestäni olisikin vaarallista, jos meillä olisi mahdollisuus nähdä tulevaisuuteen. Jos meidän olisikin ollut tarkoitus päätyä jonkin tietyn ihmisen kanssa elämään onnellisena päivien loppuun asti, toteutuisiko se sittenkään, jos näkisimme sen ennalta? Saattaisimme lopettaa yrittämisen, ajatella, että tulevaisuus tulee kuitenkin luoksemme, teemme me mitä vain. Todellisuudessa tuon tiedon saaminen saattaisi muuttaa käytöstämme jotenkin, saattaisimme jättää kerran menemättä yökerhoon, saattaisimme ohittaa jonkun toisen ihanan ihmisen, jonka olisi sitten tarkoitus johdattaa meidät sen oikean luokse mutkien kautta.

Elämä ei ole koskaan mikään suora ja tasainen tie, mutta liian informaation saaminen tulevista tapahtumista saattaisi saada meidät uskomaan niin. Kuitenkin samaan aikaan tulevaisuutemme muuttuisi jatkuvalla liikkeellä tässä suuressa aika-avaruusulottuvuudessa, johon olemme syntyneet.

Nämä kaksi uskomusta ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Voisi jopa sanoa, että olen jonkinlaisessa uskonkriisissä aina kun mietin tätä aihetta. Vaikka osittain haluan uskoa kohtaloon, haluan myös uskoa siihen, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa elämäämme. Olisi liian surullista tietää, että olisi itse kuin junan raiteilla matkalla kohti synkkää ja yksinäistä vanhuutta, joten haluan uskoa siihen, että pystyn omalla käytökselläni estämään synkän tulevaisuuteni. Toisaalta olisi kuitenkin lohduttavaa tietää, että vaikka elämä kolhisi miten, olisi jokin tietty onnellinen loppu myös minun tarinani päätöksessä.

Mutta silti, eikö Tuhkimonkin tarina olisi muuttunut tyystin, jos hän ei olisikaan pudottanut kenkäänsä rappusille? Vaikka valmiiksi punottu kohtalo on kaunis ajatus, ehkä omien tekojemme ja valintojemme lisäksi myös sattumukset muokkaavat tarinaamme joka päivä. Oma onnelliseen loppuuni johtava sattumusten sarja on saattanut alkaa jo vuosia sitten ja olen koko ajan matkalla juuri sinne minne pitääkin, kunhan vain en tiedä sitä etukäteen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s