Yksi suuri filosofinen ajatusketju

Joskus minusta tuntuu, että haluan elämässäni ihan vääriä asioita. Haluan väärään kouluun, haluan viettää aikani väärin tai haluan matkustella vääriin paikkoihin. Haluan myös usein ihan vääriä ihmisiä elämääni.

Haluan asioita niin paljon, että joskus menen sekaisin. En osaa enää ajatella suoraan, vaan mietteeni mutkistuvat sotkuisiksi lankakeriksi, joista en enää pääse pihalle.

Nämä tilanteet ajavat minut yleensä hölmöyksiin. Sitten myöhemmin ajattelen näitä hölmöjä sanojani ja tekojani, ohimenneitä tilaisuuksia, jolloin olisin voinut suudella komeaa miestä, ohimenneitä työtarjouksia, joista olisi voinut kehittyä jonkinlainen ura.

Hölmöydet ajavat minut surullisuuteen. Jossittelun maailmaan, jossa mietin, miksi en tehnyt jotain tai miksi sanoin jotain liikaa.

Tällaiseen oravanpyörään joutuminen ei ole ihmiselle hyväksi. Vaikka haluan asioita, näyttävät tilaisuudet lipuvan ohitseni kuin laivat. Ja sitten laivan matkustajat vielä kehtaavat vilkutella minulle pilkallisesti, kun minä seison rannalla, kykenemättä nousemaan tuohon yhä kauemmas lipuvaan kyytiin.

Haistakoot siis matkustajat homeen. Kuljenkin paljon mieluummin jalan pitkin rantahietikkoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s