Eksyksissä

En tiedä mitään lohduttomampaa tunnetta kuin kävellä juna-asemalta kohti kotia, joka ei sellaiselta sillä hetkellä tunnu. Taskukokoisen soittimen sekoituksella olevasta musiikkikirjastosta valikoituu tilanteeseen sopivasti surkean kauniit sävelet, kun raahaan matkalaukkua perässäni, pala kurkussa takellellen. Siinä hetkessä on jotain niin raastavaa ja jotain sellaista raatorealismin ja kauhean maailman tuntua, ettei elämänsa alkutaipaletta kulkeva kulkuri pysty sitä käsittelemään.

Kun kodin seinät kylmenevät, kun ilmapiiri omassa sydämessä on ontto ja kolkko ja ihmiset ympärillä vieraan oloisia, tulee itkun pidättelemisestä äkkiä maailman vaikein tehtävä. Joskus turvapaikkanani pitämät käytävät ja sohvan nurkka tuntuvatkin äkkiä vankityrmältä, ahdistavalta pakkohoitolaitokselta, jossa ei tee mieli viettää hetkeäkään liian kauan.

En tiedä mitään omituisempaa tunnetta, kuin saapua kotiin, kun sydän ja mieli huutavat karkuun pääsyä. Joskus asiat muuttuvat äkkiä, eikä aina kaikkea voi ymmärtää, mihin elämä meitä kuljettaa. Joskus se vie meitä pimeisiin paikkoihin, joista meidän on jotenkin taas löydettävä tiemme takaisin oikealle polulle. Joskus tuo pimeä paikka voi olla jopa oma koti. Silloin polun löytäminen voi olla vaikeampaa kuin koskaan aiemmin.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Eksyksissä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s