Miesten rohkeus vs. naisten tylytys

Löyhästi edelliseen kirjoitukseeni liittyneen keskustelun jälkeen jäin miettimään miesten ja naisten erilaista baarikäyttäytymistä. Toverini heitti minulle mielenkiintoisen lausahduksen, jonka mukaan yökerhoon kävellessään naiset muuttuvat kuin lapsiksi, jotka luulevat omistavansa kaiken, olevansa paikan kuningattaria.

Naiset todellakin kuvittelevat joskus voivansa tehdä aivan mitä tahansa, kunhan suojapaikkana toimii baarin hämärät tilat ja pauhaavan musiikin jyske. Aivan kuin kaikki normaalissa arjessa toimivat käyttäytymissäännöt ja kohteliaisuus voitaisiin unohtaa vain sen takia, että kello lähestyy puoltayötä ja nautitaan alkoholipitoisia juomia. Näiden seikkojen avustamana naiset sitten astelevat edes takaisin nyrpistäen nenäänsä, kävellen pää pystyssä omissa pilvilinnoissaan.

Mistä tämän sitten huomaa? Yksinkertaisesti siitä seikasta, miten eri tavalla miehet ja naiset keskustelevat baarissa ja lähtevät uusiin juttutuokioihin mukaan. Minusta on käsittämätöntä, miten naiset saattavat vastata ystävälliseen tervehdykseen toivottamalla miehen hornan tuuttiin. Jos mies erehtyy kysymään jotain, nainen katsahtaa olkansa yli tätä halveksuen ja sanoo Sami Hedbergin vitsin mukaan: ”Ootsä viel siinä, kun mä nään sut?” Tökeröimmät saattavat kiroilla ja pyytää miestä pitämään turpansa ummessa.

Toverini valitti myös sitä, miten naiset suhtautuvat erilaisiin keskustelunavauksiin. Ehkä naiset todellakin ovat murhanneet herrasmiehet, sillä kuulemma ystävälliseen ja aitoon kehuun toisen kauneudesta ei saa läheskään yhtä kiinnostunutta vastareaktiota kuin siihen, että kertoo jotain negatiivista. Kun naiselle sanoo jotain ikävää, tämä kiinnostuu lausahduksesta ja kysyy heti lisätietoja, jolloin aiheesta saattaa syntyä oikea keskustelu. Kohteliaisuus sen sijaan ohitetaan olkapään kohautuksella ja selän kääntämisellä. Yritä siinä sitten jatkaa keskustelua tuijottaen samalla toisen takaraivoa.

Näillä puheilla täytyy miettiä uudestaan sanontaa kauniimman sukupuolen edustajista. Jos katsotaan yhtään pintaa syvemmälle, minusta tuntuu, että tässä asiassa kauniimpia ovat äijänköriläät eivätkä suinkaan vaaleahiuksiset ja pinkkimekkoiset tytöt, jotka kuvittelevat omistavansa koko maapallon ja olevansa, kerro kerro kuvastimen mukaan, kauneimpia tuon pallon päällä tallustavia olioita.

Kun taas mietin omia kokemuksiani yökerhon elämästä, tulee minulle mieleeni ainoastaan yksi taikka kaksi tapausta, jossa minut on tylysti sivuutettu. Kerran avausheittoni eräälle pojalle oli jotakin tämän pipoon liittyvää, jolloin sain niin murhaavan katseen ja tuhahduksen vastaani, että toivotin saman tien lannistuneena hyvät illanjatkot ja astelin tieheni. Yleensä kuitenkin miehet ovat paljon miellyttävämpää keskusteluseuraa kuin naiset, he lähtevät uusiin juttuihin ja tuntemattomien ihmisten kanssa jutusteluun paljon miellyttävämmällä asenteella mukaan. Vaikka heitä ei sen suuremmin asiat kiinnostaisikaan, eivät he ainakaan ole toivottaneet minua helvetin esikartanoon, jos olen heitä tervehtinyt.

Mihin häviävät käytöstavat ja kohteliaisuus, kun nainen astuu yökerhoon? En voi kuin ihailla miehiä, sillä jos minulla olisi viikonloppu toisensa perään vastassa samat tökeröt vastaukset ja tylytykset, en varmaan uskaltaisi mennä enää koskaan juttelemaan kellekään. Miehet sen sijaan uskaltavat heittäytyä kerta toisensa jälkeen susien syötäväksi, jos vaikka yksi kymmenestä tyttösestä olisi edes kohtelias ja suostuisi keskustelemaan muutaman sanan ajan, vieläpä ilman taka-ajatuksia ilmaisista drinkeistä.

Milloin julmuudesta, julkeudesta, nenäkkyydestä ja tylyttämisestä tuli naisten kesken normaali ja hyväksytty tapa toimia ihmisten välisessä kanssakäymisessä, kunhan tapahtumapaikkana on baari taikka yökerho? Missä vaiheessa meistä naisista muotoutui niin typeriä, ettemme ymmärrä, mikä rohkeus yleensä vaaditaan uudelle ihmiselle juttelemiseen, vaan palkitsemme tuollaisen käytöksen julmilla kommenteilla ja nenän nyrpistyksillä? Pitkän aikavälin kuluessa tämä johtaa siihen, ettei yksikään mies viitsi edes yrittää jutella kellekään. Sitten baarissa istutaan hiljaa ja yksin. Sekö sitten olisi mukavaa, kysynpähän vaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s