Apua, äiti, saatan olla hirviö

Joskus kirjoitan samasta aiheesta toistuvasti tekstejä. Teen sitä sen takia, että pystyisin jotenkin lähestymään asioita edes joskus uudesta näkökulmasta. Tiedättehän, että omiin ongelmiin saattaa sotkeutua kuin lankavyyhtiin, eikä niistä pääse ilman ulkopuolista apua irti? Koitan kuitenkin itse tempoa itseni noista naruista pois astumalla hetkeksi mielessäni taaksepäin, jotta näen koko kuvan ja näen, missä on langan pää, josta voi kerää lähteä kokoamaan takaisin kasaan.

Eräs tällaine aihe on ollut se kriisi, jota olen käynyt monet vuodet läpi itseni kanssa. Joskus teininä kuvittelin maailman olevan mustavalkoinen ja tiesin tietäväni oikean ja väärän rajat tarkasti, ilman tulkinnan mahdollisuutta. Tiesin myös millainen olen ihmisenä, tiesin, etten voisi tehdä toisille väärää enkä ole itsekäs. Hyvän ihmisen hahmo oli piirtynyt mieleeni peilinkirkkaasti, eikä sitä voinut mikään sumentaa.

Toisin kuitenkin kävi. Mitä sitten tapahtui? Elämä. Erilaiset tilanteet, kasvukivut, aikuistumiseen johtava kuoppainen tie, muut ihmiset ja tunnetilojen vaihtelut syvästä masennuksesta hyperventilointia aiheuttavaan onneen. Itkuiset syksyn illat, toisten raastavat kommentit, omat typerät tekoni, omantunnon kolkutus pääkopassani ja minäkuvan hiljainen särkyminen.

Minut on elämässäni haukuttu todella pahasti parikin kertaa. Niin, että olen itse istunut vain hiljaa kyyneleet silmissäni kuunnellen julmia sanoja minusta itsestäni, teoistani ja sanoistani, käytöksestäni ja persoonani kulmakivistä. Näitä sanoja on ladottu eteen säälimättömästi, julmasti ja raa’asti, tarkoituksena kenties loukata ja satuttaa, pelottaa minut pois tai saada minut ymmärtämään, kuinka huono ihminen olen. Pahinta oli kai huomata, että sanoja oli mietitty kuukausia tai jopa vuosia, vaikka olin kuvitellut niiden syytteiden puhujan olevan minulle jotain aivan muuta kuin vihamies.

En tiedä kuinka vahva ihmisen pitäisi olla, että pystyisi kuulemaan toisen täysin vakavalla naamalla ja harkituilla sanoilla kertovan, että oletkin oikeasti täysin idiootti ja huono ihminen. Minussa ei ole ollut tuota vahvuutta ottaa sanoja vastaan ja viskata ne heti romukoppaan.

Kaikki nämä tapahtumat ovat aiheuttaneet minulle kriisin, jossa en enää tiennyt, kuka minä oikeastaan olen. Olin aina kuvitellut olevani melko mukava tyyppi, joka ei halua tahallaan satuttaa ketään tai aiheuttaa muille pahaa mieltä. Olen kovalla tahdolla pyrkinyt olemaan hyvä ystävä, luotettava kuuntelija ja uskollinen toveri jokaisessa tilanteessa. Toisten kyynelehtiessä vieressä olen koittanut haparoiden etsiä viisauksia ja positiivisia puolia pahimmistakin elämän syövereistä. Selän takana puhumisesta en koskaan ole pitänyt. Luottamuksen pettäminen on minulle suuri puukko selässä, enkä haluaisi koskaan itse olla tuo tikari kädessä kulkeva petturi.

Kuitenkin olen joskus lipsunut moraalisista linjauksistani. Joskus minulle on sanottu, että olen itseeni keskittyvä paskiainen, jota ei edes kiinnosta toisen kuulumiset kysymisen vertaa. Niinpä toisinaan peiliin katsoessani en näe siellä sitä ihmistä, jonka haluaisin. Sieltä tuijottaa joku kyyninen ja itsekäs ihmisen raato, joka koittaa etsiä sitä auringonvaloa risukasasta.

Mutta eihän kukaan halua itseään nähdä sellaisena, joten peilistä näkyvä kuva hämärtyy. Se ikään kuin huurustuu, jotta ei tarvitse nähdä karua totuutta aiheesta, joka tekee niin kipeää. Joskus on kuitenkin hyvä pyyhkäistä peili taas kirkkaaksi ja katsoa rohkeasti, kuka sieltä katsoo takaisin. Kun on tarpeeksi kauan pohtinut asioita ja tuijotellut syvälle omiin silmiin, voi taas ehkä huokaista helpotuksesta. Ehkä minäkuva ja oma persoona ovat sittenkin vähän parempia kuin mitä huonoimmat hetket elämässä ovat antaneet ymmärtää tai mitä ikävimmät ihmiset ovat sanoneet. Ehkä nämä kriisit ovat paikallaan tulevaisuutta varten, sillä jos joku vielä kolmannen kerran sanoo minulle, kuinka typerä ihminen olen, voin vastata siihen luottavaisesti tietäväni, että olen mukava ja välillä ihan viisaskin tyyppi. Ehkä voin myös vastata kuin pikkulapset toisilleen: ”Se on ite, joka toista haukkuu.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s