Kiveen hakattuja mielipiteitä hiomaan

Olen melkoinen jääräpää, joten ei uskoisi, että minäkin joskus pysähdyn ajattelemaan omia mielipiteitäni. Joskus rankkasateessa, kun kannan kassillista tavaraa kädessäni ja toisessa pidän sateenvarjoa, optimoiden sen paikkaa ylläni niin, että mahapuolelle ripustamani reppu, joka on täynnä elektroniikkaa, pysyisi myös kuivana. Esimerkiksi tuollaisena hetkenä saatan hetkeksi jäädä pohtimaan omaa ajatusmaailmaani taksien käyttämisestä. Miksi silloin tällöin en voisi ottaa kyytiä vastaan ystävälliseltä ventovieraalta ja maksaa siitä jokusen euron rahaa. Eikö se olisi paljon mielekkäämpää kuin tarpoa litimärkänä monta kilometriä kesämyrkyssä, joka tuntuu kaatavan minut ojaan puhurillaan? Miksi minulla on niin jyrkkä vastustus työkseen autoa ajavia kohtaan, miksen voisi kerrankin irrottautua pihistä olemuksestani tehdäkseni elämästä helpompaa?

Käytännön asioissa omien mielipiteiden uudelleenjärjestely toimii tosin paljon helpommin kuin suurissa aatteellisissa pohdinnoissa, joissa punnitsen ihmissuhteita ja seurustelua. Konkreettisten asioiden plussat ja miinukset ovat helpommin nähtävissä, sillä ovathan ne, noh, konkreettisia. Myrskyilmalla taksin käyttämisestä on helpompi eritellä positiviisia puolia kuin esimerkiksi ajatustaistossa sinkkuuden ja seurustelun välillä.

Minulla on esimerkiksi ollut erinäisiä mielipiteitä siitä, kuinka nopeasti haluan edetä suhteessa. Miksi pitäisi muuttaa yhteen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen, kun varsin hyvin tiedän olevani siinä vaiheessa vielä rakkaushuumassa, jossa en välttämättä näe toisen todellista luonnetta? Kun hormonit sitten lakkaavat jylläämästä pääkopassani, olisiko mukava herätä sängystä, jonka jaan kenties hiukan mielipuolisen äijänkorston kanssa, olisiko siinä vaiheessa miellyttävä tajuta asuvansa sellaisen kanssa saman katon alla?

Joskus kuitenkin koitan pysähtyä miettimään, mikä järki kaikissa mielipiteissäni on. Ne perustuvat välillä sellaisiin kokemuksiin ja tilanteisiin, joihin toivottavasti en enää koskaan joudu. Ne saattavat kummuta jostain negatiivisesta luonteenpiirteestä, kuten esimerkiki älyttömästä kyynisyydestä, joten miksi niitä mielipiteitä pitäisi vaalia ja pitää yllä? Eikö joskus olisi hyvä kalibroida itsensä uudelleen, jotta näkisi maailman ehkä hiukan uudella tavalla ja positiivisemmin? Miksen heittäytyisi seuraavaan suhteeseeni täysillä, pelkäämättä sitä erästä aamua, jona herään todellisuuteen? Sillä ehkä se herääminen ei olekaan paha asia, vaan ehkä jonain päivänä tajuan olevani maailman onnellisin ihminen, kun olen uskaltanut heittää kyynisyyteni romukoppaan.

Omat mielipiteet ja kaunat olisi hyvä ottaa tarkasteluun ja siivoukseen vuosittain. Aivan kuten häkkivaraston tyhjennys tai joulusiivous, miksei myös omaa ajatusmaailmaansa joskus puhdistaisi turhista roinista ja pölykerroksista? Ehkä elämä olisi helpompaa uusien ajatusten myötä, ehkä jotain hyvää pääsisi tapahtumaan, kun ei pidä kiinni menneisyydestä ja tyhmästä jääräpäisyydestä. Toisinaan on hyvä heittää vanhat ja turhat asiat pois elämästään, jotta siihen mahtuu jotain uutta ja hyvää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s