Kun kello lyö yli puolenyön ja istun edelleen koneella viettämässä perjantai-iltaani, alkavat ajatukset hetki hetkeltä hiljentyä vaitonaisimmiksi. Musiikki vaihtuu iltoihin tarkoitettuun soittolistaan, jossa surisevat hiljaiset sävelet ja unta kohti tuudittavat laulelmat.

Kun kello lyö yli puolenyön ja myöhäisen lenkin jälkeiset endorfiinit alkavat hetki hetkeltä hajota elimistön syövereihin, voi kömpiä sänkyyn. Kun keho ei käy enää täysillä eteenpäin, vaan alkaa sekin hiljentyä ja vaipua horrokseen.

Kun kello lyö yli puolenyön ja päivä on ollut mukava, lenkki on sujunut kohtalaisella nopeudella, kaverit ovat hauskuuttaneet ja on ehtinyt myös syventyä omiin asioihin, ei ole oikeastaan mitään aihetta, mistä kirjoittaa. Pää on niin tyhjä, että vain seinät kumisevat ja kaikuvat. Silloin voi todeta itselleen, että elämä on itse asiassa melko mukavaa. Onnellisuus tulee joskus pienistä asioista, esimerkiksi siitä, että voi vetää peiton korviin ja nukahtaa tyytyväisenä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s