Saatavilla pian jokaiseen luuriin

Miltei jokaisen suomalaisen taskussa on näinä päivinä hieno älypuhelin. Oikeastaan en tiedä voinko sanoa sen olevan taskussa, sillä itselläni on ainakin sellainen järkäleen mallinen kapistus, että se ei mahdu juuri mihinkään muualle kuin laukkuuni. Osittain se tietysti johtuu siitä, että sitä suojaa kallis kuori, koska olen niin kömpelö ja samalla pihi, että monien satojen eurojen puhelimen putoaminen lattialle saattaisi kirvoittaa lukuisia katkeria kyyneleitä.

Asiaan palatakseni noissa laitteissa on yleensä jos jonkinlaista sovellusta. Pystyn tarkastamaan junien aikataulut, voin jakaa kuvia koko maapallolle, voin lähettää ystävälleni tuiki tärkeitä ääniviestejä Internetin kautta, voin pelata pelejä ja mitata lenkkieni pituutta. Eräänä päivänä tuota älytöntä kapinetta selaillessani ja aikaani noiden ohjelmien parissa kuluttaessani mietin, mitä jos puhelimiin saisi oikeasti tärkeitä ja hyödyllisiä sovelluksia. Sellaisia, jotka voisivat pelastaa päivän taikka kokonaisen elämän.

Mitä jos voisin tarkastaa puhelimesta, mitä juuri minun kannattaisi laittaa päälleni lenkille? Toisinaan tuntuu siltä, että vaikka tarkastelen vallitsevaa säätä kalenteria katsoen, ikkunasta ulos tuijotellen, lämpömittaria vilkuillen ja samalla vielä miettien edellisen päivän vaatekertaani, niin silti etenkin keväisin ja syksyisin tunnun epäonnistuvan tehtävässä lähes joka kerta. Vaikka eilen olisi vielä pärjännyt hupparilla ja tuulipuvun housuilla, tänään hytisen eteenpäin jääkalikkana ja huomenna olenkin jo flunssassa. Kuinka helppoa olisi, jos sovellukseen säädettäisiin oma kylmänsietokyky, ja se kertoisi aina täsmälleen säätilaan tarvittavat varustukset, jotta hölkätessä tuttuja polkuja eteenpäin ei olisi ikinä liian kylmä tai liian kuuma, vaan juuri sopiva.

Hyödyllinen sovellus voisi olla myös sellainen, joka osaisi tarkalleen ennustaa kodinkoneiden todellisen käyttöiän. Näin ollen koskaan ei tulisi yllättäviä kulueriä, kun sovellus olisi ehtinyt varoittaa jo kolme kuukautta etukäteen pyykkikoneen räjähtävän lähitulevaisuudessa. Tässä tilanteessa olisi ehtinyt säästää rahaa, eikä tarvitsisi miettiä haluaako loppukuusta syödä vai haluaisiko sittenkin pukeutua puhtaisiin vaatteisiin. Tämän avulla vältettäisiin myös sellaiset hypoteettiset tilanteet, joissa seisot aamulla mikron vieressä ja nostat jo kolmannen kerran sen sisältä lautasellisen haaleaa vettä ja kaurahiutaleita, jotka eivät ole vieläkään maagisesti muuttuneet aamupuuroksi. Täysin hypoteettisia pommiuhkauksia laitteen valmistajalle luonnostellessa ja mikron keittiön ikkunasta heittämistä suunnitellessa voisi puhelimen avulla sittenkin nauttia sen aamupalan rauhallisesti ja tehdä loput askareet kylläisenä, ei raivoavana nälkäkarhuna.

Oi jospa joku olisi minulle sanonut yökerhossa, että nyt loppui shottien kiskominen kilpaa ystävän kanssa. Oi mutta jospa se olisikin ollut uusi ja mullistava älypuhelimeni ja siihen asennettu ohjelma, joka olisi automaattisesti mitannut vereni alkoholipitoisuutta ja ryhtynyt varoittamaan minua mahdollisista jälkiseuraamuksista. Puhelin voisi esimerkiksi muistuttaa minua edellisen krapulapäiväni olotilasta tai räväyttää näytölle joukon kuvia, joissa roikun viimeisessä ratikassa juhannuksena ystävieni kanssa sen näköisenä, etten enää osaa sanoa, olemmeko nuori ja kaunis naiskolmikko vai jokin pummijoukko, joka on noussut ojan pohjalta julkiseen liikenteeseen matkaamaan. Kun ohjelma olisi päräyttänyt nämä varoitukset näytölle, luulisi järjen takovan päässä vielä sen verran, että seitsemäs shotti jäisi juomatta.

Saman tien puhelin voisi veren alkoholipitoisuuden hälytysrajan ylityttyä sulkea kaikki toimintonsa. Tämän jälkeen luuri antaisi vaihtoehtoisesti soittaa vain hätäkeskukseen tai äidille. Täytyy sanoa, että näistä kahdesta vaihtoehdosta ainakin itse neljän jälkeen yöllä soittaisin mieluummin hätäkeskukseen kuin herättäisin vuorotyötä tekevän äitini. Näin jäisi seuraavan aamun kauhunhetket kokematta, kun sattuu vilkaisemaan edellisen illan aikana lähetettyjä viestejä ja soitettuja puheluita (joista ei muista mitään, mutta jotka lokitietojen mukaan ovat kestäneet kymmeniä minuutteja).

Tai mitä jos voisi asentaa kännykkäänsä ohjelman, joka jollain tavalla pystyisi kertomaan heti uuden ihmisen tavattuaan, millainen tämä todellisuudessa on? Kuinka helppoa olisi löytää tällaisen teknisen ihmeen avulla omanlaisiansa ystäviä ja samanhenkisiä tovereita, joiden kanssa saisi nauraa mahat kippurassa ja keskustella juuri niin syvällisesti kuin haluaakin. Ensivaikutelma ja ihmisen oma arvostelukyky voivat aina pettää, mutta jos olisikin olemassa sellainen sovellus, johon esimerkiksi ihmisen nimen näppäilemällä tietäisi heti, onko hän lurjus, todellinen ystävä, luotettava kuuntelija, ritari, pelimies, narsisti tai hiirulainen. Kuinka monta petettyä ystävyyttä ja särkynyttä sydäntä voitaisiinkaan välttää tällaisen tiedon avulla.

Joskus tuntuu myös siltä, että kun soittelee muutaman päivän ystävän kanssa ristiin molempien vuorotellen ollessa ties missä kaupungilla, töissä, koulussa tai ystävillä, ei jaksaisi nähdä niin suurta vaivaa asian eteen. Olisi helpompaa kun jokainen osapuoli kirjoittaisi jonkinlaiseen ohjelmaan ylös, milloin on vapaa-aikaa, jolloin puhelin osaisi laskea juuri oikeat hetket soittaa elämän tärkeille ihmisille. Juuri silloin molemmat olisivat rentoutuneet sopivasti ja olisi aikaa saarnata puhelimessa maailman menosta vaikka kolme tuntia putkeen. Luurista kuuluisi merkkiääni, jonka jälkeen tarvitsisi painaa vain yhtä nappulaa ja soitto ystävätterelle toiselle puolelle maata lähtisi matkaan.

Ihmissuhteista puheen ollen ehkä tärkein puhelimen ominaisuus voisi olla todellisuudentajun herättely. Kun istut perheen kanssa ruokapöydässä tai kun kahvittelet ystäviesi kanssa, voisi luuri rajoittaa käyttömahdollisuuksia omatoimisesti niin, että ihminen keskittyisi sittenkin ympärillä olevaan maailmaan, eikä tuijottaisi hiljaisuudessa kämmenessä makaavaa tekniikkahärpäkettä.

Koska nykyteknologialla osataan jo tehdä miltei taikoja, niin nyt kaikki ohjelmistosuunnittelijat ja kännykkänerot, olkaa hyvät. Ei luulisi olevan täysin mahdoton tehtävä. Saatte lisäksi vapaasti käyttää maailmaa mullistavia ideoitani, kunhan tietenkin maksatte minulle ensin sievoiset summat rahaa. Niillä rahoilla voin sitten ostaa jälleen uuden kännykän, jonka näpyttelyyn käytän puolet vapaa-ajastani.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s