Eläminen ja elossa olo

Joskus minäkin kirosin sitä, että en aio tehdä enää yhtäkään virhettä elämässäni. Olin niin kyllästynyt siihen, että löysin itseni uudellee ja uudelleen satutettuna, loukkaantuneena ja murjottamassa jonkin elämän konnankoukun takia. Vannoin kivettäväni ja kovettavani itseni niin, etten enää kompastuisi mihinkään ja jos päätyisinkin kaatumaan, se ei tuntuisi enää missään.

Jossakin vaiheessa kuitenkin pysähdyin ajattelemaan asiaa tarkemmin. Virheethän kertovat elämästä ja kun niitä ei ollut tullut vastaan pitkiin aikoihin, huomasin eläväni jonkinlaisessa kuplassa. En päästänyt ketään liian lähelle, en koettanut siipiäni uusien asioiden parissa tai lähtenyt spontaanisti jonkun mukaan pitkälle ulkomaanmatkalle. Olin niin vannoutunut noudattamaan hyväksi havaittuja reittejä, että en edes huomannut eläväni melko tylsää elämää. Tai ei ehkä tylsää, mutta pysähtynyttä elämää. Sellaista, jota eläessä ei oikeastaan keksi mitään vastattavaa, jos tuttu tulee vastaan ja kysyy: ”Kuinka sinulla menee.”

Tunnettu sanonta menee jotenkin niin, että kun alkaa tehdä uusia virheitä, tietää yrittäneensä myös jotain uutta ja yrittäneensä edistyä elämässään. Niinpä virheetön elämäni alkoi ahdistaa minua. Äkkiä seinät näyttivät kaatuvan päälleni ja jokaisen päivän rutiinini tuntuivat huutavan minulle kovaan ääneen samaa sanomaa.

Virheiden avulla voi punnita elämässään edistymistä. Jos samat virheet toistuvat kerta toisensa jälkeen, täytyy pysähtyä ajattelemaan, mistä se johtuu. Mikä ajaa tekemään samat asiat kerta toisensa jälkeen, vaikka niiden jälkeen päätyy aina nuolemaan haavojaan? Joskus on vaikeakin arvioida omia tekojaan ja sitä, miten voisi välttyä samoilta ikäviltä seurauksilta.

Lapsena nuo asiat olivat helpompia – jos varasti keksin purkista, sai tukkapöllyn. Oli helppo huomata syy-seuraussuhteet ja mistä teosta koitui rangaistus ja mistä kiiteltiin vuolaasti. Aikuisena harvoin kukaan on kiittämässä hyvin tehdystä työstä tai heti ilkeyksiä tehtyä tuomitsemassa niistä rangaistusta. Vanhempana nämä teot saattavat olla paljon monimutkaisempia, kiemuraisia ja päällekkäisiä sanoja ja eleitä, joiden seuraukset ilmenevät toisinaan saman tien mutta joskus vasta vuosien päästä. Joskus seurauksena saattaa olla vain äkillinen ymmärrys siitä, että on kasvanut jotenkin kieroon, ikäväksi ihmiseksi.

Joskus on pysähdyttävä ja mietittävä virheitään tai virheettömyyttään. Jos ei elämässä tapahdu mitään sen kummempaa, onko se yhdentekevää vai mukavaa ja leppoista olemista? Voiko virheettömyydellä muka löytää todellisen, valloittavan ja jokaiseen soluun hiipivän onnen? Ehkä olisi aika nousta ylös, lähteä ulos ja alkaa puuhastelemaan jotakin uutta. Jotakin, josta saattaa syntyä jotain uutta ja kaunista – tai jonka jälkeen huomaa olevansa loukkaantunut ja loukattu. Mutta ehkä eläminen on juuri sitä, ehkä eläminen on kaiken sen arvoista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s