Leppoisan elon avain?

Täytyy käydä kaupassa perjantai-iltana ennen viikonloppua. Täytyy tehdä ruokaa joka päivä tuoreista aineksista. Täytyy käydä kylässä naapurin luona joka toinen torstai. Täytyy kipaista kioskilla ostamassa lotto lauantaina. Täytyy laittaa viestiä sukulaiselle, koska kalenterissa lukee etunimi. Täytyy moikata kadulla ukolle, jonka tuntee, mutta joka oikeastaan on melko ilkeä tyyppi. Täytyy laittaa kortit postiin jouluksi.

Kummallista miten paljon sitä kerää itselleen asioita, joita sitten tekee joskus jopa tahtomattaan. Ihmeellisiä asioita, jotka jollain tavalla tuntuvat pakollisilta ja siltä, että ne kuuluvat elämään, vaikka todellisuudessa niin ei tarvitsisi olla.

Ihminen luo itselleen erilaisia velvollisuuksia asioista, joita ei välttämättä edes halua tehdä. Jos asiaa alkaa miettimään yhtään pidemmälle, olen varma, että jokainen löytää elämästään näitä tekoja ja tapoja, jotka ovat jollain lailla väkinäisiä ja turhauttavia. Mitä jos ne jättäisi sikseen? Mikä määrä energiaa ja aikaa vapautuisi asioihin, joista oikeasti nauttii. Paljon pidemmälle pääsisikään lukemaan lempikirjaansa, jos tekisikin kerran viikossa koko perheen ruoat kerralla, eikä joka päivä väkertäisi tuntia keittiössä? Kuinka monta mieltä rauhoittavaa lenkkiä enemmän ehtisi kävelemään, jos ei väen vängällä kirjoittaisi kirjekaverilleen Englantiin kuulumisia, vaikka jutusta hävisi into jo kymmenen vuotta sitten?

Mitä pidemmälle ihminen elää, sitä enemmän tällaisia asioita saattaa takertua mukaan, ellei jossain vaiheessa herää todellisuuteen. Mikäänhän ei nimittäin ole pakko. Ihmisen on pakko vain elää ja kuolla – ja näistä ensimmäinenkin on raadollisesti sanottuna vapaaehtoista.

Emmekö ole jo tarpeeksi monen oravanpyörän vankina, jotta telkeäisimme itse itsemme useampaan turhakkeeseen kiinni? Jos vapauttaa itsensä tällaisista pienen pienistä kahleista, on elämä paljon nautinnollisempaa. Aina ei tarvitse noudattaa yhteiskunnan ohjeita ja jonkinlaisia käsittämättömiä ”kirjoittamattomia sääntöjä”, joita tuntuu olevan miljoonittain. Joskus voi keskittyä vain olennaiseen.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Leppoisan elon avain?

  1. Mie itse asiassa tässä taisipa olla juurikin eilen mietin no ei nyt ihan samaa, mutta saman suuntaisia ajatuksia. Että pitäs tehä vaan niitä asioita, jotka tekee onnelliseks tai koska se nyt on ehkä vähän liian korkeelentosta niin niitä asioista, joista tykkää/jotka saa siut iloiseksi. Ja tämän pitäisi olla sit kun vaan THE END. Mutku ei vaan tunnu aina olevan 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s