Hups, en minä tahallani

Rallattelen paljon itsekseni. Saatan vain hymistä hiljaa biisin mukana tai sitten täräytän ilmoille rytmikkään joikailuin tanssiaskeleiden siivittämänä. Joskus istun koneeni ääressä ja tapailen sanoja joistain biiseistä, jotka pälkähtävät päähäni.

Eräänä sunnuntaina heräsin auringonpaisteeseen. Keittelin kahvia, päivä tuntui mukavalta, istuskelin sohvallani ja vuoroin kävin täyttämässä kuppia mustalla huumeella. Ja joka hetki minä lauloin. Ultra Bra, Sir Sly, Riki Sorsa, Queen. Kaikki soljuivat äänihuuliltani yhtä vaivattoman mukavasti puuhastellessani blogini parissa ja valitessani vaatteita kaupoille. Ennen kuin avasin oveni, heitin vielä viimeiset soinnut ilmoille ja astelin hymyssä suin kohti kaupunkia.

Palatessani takaisin katsoin ovisummeritauluamme. Siinä oli kirkkaan oranssina vilahtanut läikkä, joka vilahti näkökentässäni. Se oli mainostarra kiinteistönvälitysyhtiöltä. Samassa väri pakeni kasvoiltani, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Ilmeisesti asuntoni alapuolella oltiin koitettu kaupata kotia jollekulle samaan aikaan kun minä harjoitin rääkymistäni. Voin vain kuvitella myyjän sanat: ”Tämä kerrostalo on oikein rauhallinen ja hiljainen – lukuunottamatta tuota yläkerran tyttöä, sillä on varmaan Touretten oireyhtymä äänistä päätellen.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s