Jäällä

Astelin matkakassi kädessäni kohti juna-asemaa viime viikonloppuna, kiirehdin alamäkeen tiukan aikataulun sanelemana niin hurjaa vauhtia kuin vain juoksematta pääsin. Ohittaessani lauantaikävelyllä olleen perheen, ajauduin kuitenkin pohtimaan jotakin muuta kuin kohta lähtevää Intercityä, josta olin vielä hetki sitten ollut omasta mielestäni varmasti myöhässä.

Jäin katsomaan lasten ilakointia, enkä voinut olla vertaamatta sitä vieressä kulkevan isän menoon. Siinä olivat aikuinen ja kaksi lasta, kuin eri maailmoista, täysin erilaisine olemuksineen. Jollain lailla samaistuin tuohon varovasti köpöttelevään mieheen ja huomasin miettiväni lapsia katsellessani jotakin naiiviudesta ja viattomuudesta kumpuavia ajatuksia ja että kyllä hekin vielä joskus hidastavat vauhtiaan.

Ajatelmani nimittäin kiertyivät jonkinlaiseen filosofiseen kiemuraan, johon liitin eri ikäisten kadullakulkijoiden tavan liikkua keväisen loskaisella ja jäisellä kadulla. Minua vanhempi mies katseli maata tarkkaavaisena, ottaen harkittuja askeleita, vilkuillen välillä lapsiaan, mutta kiinnittäen selkeästi koko ajan huomionsa seuraavaan askeleeseen. Vieressä jälkikasvu hyppi tasajalkaa, juoksi kilpaa, katseli puun latvoja ja ylitsemme lentäviä lintuja, joita itsekään en olisi huomannut, ellen olisi jäänyt tuijottamaan tätä näytelmää. Mies asteli verkalleen hiljaa ja totisena, kun taas pienet ihmisenalut poukkoilivat vieressä nauraen ja hymyillen, nauttien harmaasta päivästä ulkona isän kanssa.

Melankolinen puoli aivoissani totesi tuosta ilakoinnista hiljaa itsekseen: ”Kyllä hekin vielä oppivat varomaan.” Koska näinhän se on, sitä juoksee jäällä niin kauan kunnes kaatuu tarpeeksi monta kertaa tajutakseen, että se sattuu ja pahimmillaan siinä voi käydä todella huonosti. Ihminen juoksee ja naureskelee katse taivaissa liukkaalla kadulla niin kauan, että keikahtaa nurin ja satuttaa itsensä, tajuaa sen olevan ikävää ja oppien näin varomaan niitä jäisiä alueita asvaltilla.

Lapset ottivat ilon irti kaikesta ympärillä olevasta, koska heidän huomionsa ei keskittynyt täydellisesti siihen, mihin seuraavan kerran jalkansa asettivat. Mies taas jätti huomiotta kaiken mielenkiintoisen taakse jäävistä maisemista, koska hän katseli maata huolestuneen näköisenä. Häneltä jäi paljon naurua, iloa ja hupia repimättä irti arkisista asiosita, koska ajatukset olivat aivan jossain muussa kuin siitä hetkestä nauttimisessa. Hänen ajatuksensa olivat selkeästi virittyneet varomaan.

Sillä elämä opettaa meitä varomaan. Teemme virheitä niin kauan kunnes opimme niistä. Teemme kaikenlaisia hölmöjä asioita, kaadumme kadulla, satutamme itsemme, otamme riskejä, mutta vain niin monta kertaa, että opimme olemaan huolellisempia. Elämä opettaa meitä kohdistamaan tarkkaavaisuutemme sellaisiin asioihin, joilla voimme ennaltaehkäistä tuhoa, kipua ja vaaratilanteita. Samalla meiltä kuitenkin jää huomaamatta paljon sellaisia asioita, jotka olisimme saattaneet elää ja kokea, jos emme keskittyisi olemaan niin varovaisia.

Jäinkin pohtimaan, kuinka paljon elämää meiltä jää elämättä vain varovaisuuden takia? Vain sen takia, että omat kokemuksemme ovat opettaneet meitä olemaan pelkureita? Eikö tässä yhtälössä ole jotakin todella ironista ja typerää, sillä jollain lailla mitä vanhemmaksi tulemme, sitä vähemmän meissä on tietynlaista rohkeutta jäljellä. Ehkä pitäisi itsekin nostaa reippaasti katse maasta kohti taivaita, välittämättä siitä, että kengän alle saattaa etsiytyä jäinen kohta, johon kaadun kipeästi, mutta ainakin siihen asti saisin hymyillä ja nauraa ja elää ympärilläni pyörivän maailman mukana. Ehkä pitäisi itsekin opetella uudelleen jonkinlainen lapsellinen naiivius ja sinisilmäisyys tätä kaikkea omituisuutta ja pelottavuutta (jota kuitenkin elämiseksi kutsumme) kohtaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s