Kehä, jota kuljemme

Olen koko elämäni yrittänyt jotain. Olen kirjoittanut aiheesta lukuisia tekstejä kierrellen ja kaarrellen tai sitten suoraan asiasta puhuen. Joskus tuntuu siltä, että täytyy yrittää olla parempi työntekijä, hienompi ihminen, ystävällisempi persoona, urheilullisempi tai mitä ikinä mieleen tuleekaan. Joskus koitan olla hauskaakin hauskempi, puheliastakin puheliaampi.

Yrittäminen on vaativaa. Siinä tavoitellaan jotain sellaista, mitä ei vielä ole. Joskus se on oikein koittaa saavuttaa jotain, toisinaan on täysin oikeutettua parantaa ihmisyyttään ja tapojaan. Se on kuitenkin pidemmällä aikatähtäimellä vaarallinen tie, sillä joskus yrittämisestä voi tulla elämäntapa. Se on jotakin niin vaativaa ja raadollista, että ihminen ei enää itsekään kestä kehityksessään mukana.

Joku ilta sitä vain istuu sohvallaan ja miettii, mitä nyt on tapahtunut. Yhtäkkiä elämä on täynnä kaikenlaista tarpeellista ja turhaa, mutta paino sanalla täysi. Koska istuit paikallasi vain katsellen ulos pimenevään iltaan, miettimättä mitään sen suurempaa? Koska viimeeksi annoit mielesi vain rauhoittua ja hiljentyä täysin?

Vauhdilla etenevässä maailmassa on liian helppo hypätä oravanpyörään mukaan, mutta vaikea irtautua siitä. Ja jos ei siitä pääse kokonaan irti, niin ainakin joskus voisi hiljentää vauhtia. Tai ainakin yrittää hiljentää vauhtia. Kuinka ironista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s