Jälleen huomenna

Aamuauringon ensimmäiset säteet viistävät kauniin kuultavia kasvoja, juuri sopivasti herättäen tytön. Hän avaa silmänsä raukeana, venyttelee hetken ja nousee sitten ylös. Pirteänä hän katsahtaa ulos täydellisen kesäistä ilmaa ja hymyilee. Ikkunan aukaistessaan hän hengittää raikasta ilmaa syvään ja pitkään, aivan kuin saaden siitä voimaa.

Yhtäkkiä sisälle lentää pieniä lintusia, jotka visertävät samaan tahtiin kuin tyttö laulaa jotain iloista laulunpätkää. Linnut tuovat tytölle tämän lempivaatteet, jotka hän pukee hymyillen ylleen ja on kuvankauniina valmis uuteen päivään.

Odotan milloin minunkin elämäni alkaa olla tällaista satua.

Herätyskello rääkyy vieressäni, katson epätoivoisesti sitä, eihän kello vielä voi olla vajaa aamuseitsemän? Kompuroin ylös täysin tokkuraisena, tukka kymmeneen suuntaan sojottaen ja kiroan lyödessäni varpaani kynnykseen. Peilissä näkyy valtaisat mustat säkit silmien alla, vaikka vasta piti olla rentouttava viikonloppuvapaa.

Tervetuloa maanantai.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s