Naiseuden ydin on sekaisin oleminen

Naisena oleminen on joskus todella hankalaa. Ensinnäkin haluat tehdä jotakin, mutta et voi, koska kuvittelet yhteiskunnan määrittelevän jonkinlaisia sääntöjä, joita sinun tulee orjallisesti noudattaa, vaikka oikeasti mitään sääntöjä ei olekaan. Joskus sinun tekisi mieli laittaa hame päälle, mutta tajuat sen olevan liian lyhykäinen työpaikalle ja kuvittelet kaikkien leimaavan sinut saman tien bimboblondiksi, joka koittaa kiivetä yrityksen rappusia ylöspäin pelkän seksin avulla. Toisinaan elämä tuntuu olevan samaan aikaan todella mahtavaa, mutta kuitenkin jollain lailla täysin typerää ja joutavaa, jolloin et enää itsekään tiedä, mitä oikein ajattelisit vallitsevasta elämäntilanteestasi.

Nainen voi sekoittaa itsensä ajatuksiin ja yhteiskunnan oletuksiin niin pahasti, ettei siitä umpisolmusta ota enää kukaan selkoa. Eikä etenkään nainen itse. Tietenkin tilanne voi ulkopuolisen silmin näyttää täydellisen typerältä, varmasti monet minunkin miespuoliset ystäväni ovat saaneet nostella kulmakarvojaan useaan otteeseen katsoessaan minun kriisejäni ja ulvomista elämän vääryydestä ja maailman mahdottomuudesta. Olen kuullut useammin kuin kerran lausahduksen: ”Niina, nyt jos olisit mies, löisin sinua todella kovaa turpaan.”

Mutta minkä nainen itselleen mahtaa? Eikö meidät ole luotukin jonkinlaisiksi hormonihirviöiksi, joissa ei loppupeleissä ole mitään järjen hiventäkään? Juoksemme testosteronin hajujen perässä, hamstraamme tavaraa hullun lailla pesäkoloomme perhettämme varten, rakennamme kotia vaikka ei olisikaan ketään, kelle sen oikeasti rakentaisi.

Naiset ovat luotu ajattelemaan, huolehtimaan, murehtimaan, hössöttämään ja huoltamaan. Siinä missä miehet saattavat miettiä kaupasta kotiin pääsemistä mahdollisimman tehokkaasti samalla kun pitäisi poiketa myös sukulaiselle, nainen antaa tarkat strategiset ohjeet tuohon miehelle käsittämättömän vaikealta tuntuvaan tehtävään, mutta jää samalla murehtimaan kenties viiden vuoden päästä syntyvien lapsien koulutusmahdollisuuksia. Kun mies kysyy näiden turhien ajatusten tarkoitusta, nainen saa raivokohtauksen, sillä eiväthän ne ole turhia murheita, vaan aitoja ja konkreettisia ongelmia naisen päässä. Eikö mies tajua tätä tilanteen vakavuutta? Mies pudistelee päätään ja ajelee tyytyväisenä autollaan ensin mummolaan ja sitten kauppaan.

Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta ja nämä planeetat eivät koskaan oikein kunnolla tunnu kohtaavan. Mikähän oli Luojamme suuri suunnitelma siinä vaiheessa, kun teki ensin miehen ja sitten naisen ja muovasi näiden aivot toimimaan niin eri tavalla, että sopu ei syntyisi maan päälle enää koskaan? Olen varma, että Hänellä oli jokin hieno kikka hihassaan, mutta unohti jommaltakummalta viimeisen mutterin päästä – ja tosiaan, minusta tuntuu, että se mutteri putosi naisen päästä pois.

Mutteria etsien, hyvää päivänjatkoa teille toivottaa nainen vailla historiaa, tyttö ilman menneisyyttä, niin kuin Zen Cafe lauloi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s