Valintojen maailma

Muistan erään ihmisen kommentoineen, että ei ole koskaan ollut tylsistynyt. Ei koskaan. Ei ikinä. Ei milloinkaan. Olin jonkin aikaa varmasti melko hämmentyneen näköinen, sillä se kuulosti minusta uskomattomalta.

Muistan jo lapsuudessa, miten joskus vaivuin syvään tekemättömyyden tilaan. Siis sellaisen tylsistyneisyyden asteelle, että ei edes huvittanut tehdä mitään. Makasin keittiön lattialla ja valitin kuinka tylsää minulla oli. Kun äitini ehdotti minulle, että menisin piirtämään, se ei kelvannut. Ulkoilukin kuulosti tyhmältä. Kavereille soittaminen oli typerä ajatus. Mikään, mitä minulle ehdotettiin, ei kelvannut. Olin tylsistynyt. Kaikki oli tylsää.

Toisinaan vieläkin vajoan samaan harmauteen – kun mikään ei tunnu miltään. Tiedostan, että voisin tehdä asialle jotain ja keksiä itselleni jotakin mieluisaa puuhaa, mutta sekin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että tylsyys on valittu tie kokea asioita. Koska jos jotain todella haluaisi tehdä, niin kyllä sitä lähtisi asioita tekemään. Toisinaan ei vain huvita, mikään ei huvita, ei halua tehdä yhtään mitään. Sellainen vetämättömyyden ja turhautumisen tila on tylsyyttä minulle. Silti tiedän, että pääsisin siitä halutessani eroon vaikka lenkille lähtemällä. Joskus vain sohva on niin pehmeä ja mukava, ja kun nyt ei vaan jaksaisi…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s