Ai onnen päivää

Nuolaisin pisaran, se valui pitkin pullon reunaa. Sitä ennen tosin olin jo juonut koko pullon sisällön, heittänyt sen naamaani. Sitäkin aiemmin olin kyllä tuhonnut parin muunkin pullon sisällön, taisi yksi niistä hulahtaa ihan vain lattialle. En ymmärrä kyllä miksi, mistä moinen käsieni kontrollin puute yhtäkkiä kehooni ilmestyi. Aivoni pyörivät ympyrää ja silmäni heittivät selälleen, mutta näinhän sitä kuuluukin kuulemma tehdä.

Saapui maanantai ja viikonloppu oli ohitse. Nostin jalkani ylös sängystä ja pohdin ankarasti, miksi oikeastaan herätyskelloni soikaan, kunnes ymmärsin. Kelasin silmäni takaisin takaraivosta eteenpäin katsoviksi, keräsin aivoni rippeet yhteen könttiin ja toivoin että se olisi toimiva yksikkö taas. Kokosin itseni taas ja lähdin töihin.

Karmeaa. Hirveää. Tuskaa. Kyyneliä.

Sitten saapuu ilta ja kaadun sänkyyn. Pimeä huone ympärillä ja tasainen tuhina vierellä. Selviän tästä vielä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s