Melankoliakriisi

Voisiko olla ikävämpää oloa kuin tuntea itsensä pienen pieneksi, oikein pikkuriikkiseksi, mitättömäksi ja merkityksettömäksi? Jos olisin sarjakuvahahmo, olisin varmaan Näkymätön Ninni, pelkkä rusetti kiiluisi pääleallani – tai siis oikeastaan ilmassa – koska olisin läpinäkyvä tyttönen.

Tai ehkä olisin mörkö ja mihin takamukseni laskisin, siihen jäisi vain hyhmäinen läikkä, sillä olisin niin jäätävä ja kylmä sisältä. Murisisin itsekseni ja asuisin vuorilla, eikä kukaan välittäisi minusta juurikaan.

Tai ehkä olisin Nuuskamuikkunen, pakenisin kaukomaille yksinäisyyteen muiden joukosta. Vain teltta mukanani vaeltaisin erakkona eteenpäin kenenkään haikailematta perääni sen suuremmin.

Ehkä olen vain minä itse ja koitan selviytyä oloni kanssa. Täytyy luultavasti syödän sienen reunasta palanen, niin kasvan isommaksi. Ehkä minut sitten huomataan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s