Muutos

Kun katson aikaa taaksepäin, tunnen itseni hiukan hölmöksi. Miksen ole tehnyt asioilleni mitään aiemmin? Miksen ole ottanut härkää sarvista ja katsonut totuutta silmiin? En ole pitkään aikaan tiennyt mihin kuulun. Työpäivän jälkeen olen vaeltanut Ismo Alangon sanoin taloon, jota kodiksi kutsutaan. Kutsuin vielä joskus. Kodinomaisuus kuitenkin häipyi niin nopeasti kuin sen olin löytänytkin sen silloin ennen. Olen vaeltanut kaduilla, tavannut ystäviäni ja käynyt matkoilla ja palannut asuntoon, jonka seinät kaatuivat päälleni, jonka ikkunat osoittivat kohti tyhjyyttä. Asuntoon, jossa ei ollut lämpöä eikä paikkaa, johon käpertyä illalla piiloon kaikelta.

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut kotia. Siksi on mahtava tunne, kun tällä hetkellä voi palata johonkin, jota ajatellessa valtaa lämmin tunne koko kehon. Vaikka paikka on vielä kuin pyörremyrskyn jäljiltä, tunnen outoa toiveikkuutta ja iloa. Ehkä en olekaan enää koditon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s