Musiikkihöpinä

Musiikilla on piristävä voima. Arkipäivinä minut valtaa usein loistava tunne, kun pääsen astelemaan eteenpäin kuulokkeet korvillani, sävelten pauhatessa ja rytmittäessä askeleitani. Joskus räppiä, joskus rockia ja joskus disco-jumputusta, milloin mitäkin, mutta aina tuntemusten mukaan.

Muistan kulkeneeni lumisateessa autioita katuja samalla kuunnellen Mewin Comfortable sounds -biisiä. Hetki oli rauhallinen ja kaunis, mietin kaikkia vieraita ihmisiä asunnoissaan, kotiensa lämmössä. Katselin kuinka lumihiutaleet leijailivat alas ja putosivat maahan ja puiden lehdille.

Muistan hölkänneeni ärsyyntymistäni pois harteiltani, kun Stam1nan Eloonjäänyt soi korvissani. Jalat tahkoivat asfalttia ja turhautuminen alkoi valua  minusta pikkuhiljaa, niin että sentään lenkin loppumetreillä tajusin irvistäneeni koko ajan. Hellitin kasvojeni lihaksistoa ja suupieliini kohosi jo pieni hymynkare miettiessäni kuinka vihaiselta jahölmöltä olenkaan varmaan näyttänyt vastaantulijoiden mielestä.

Anatheman A Natural Disaster toi mieleeni eräät syksyiset aamuhetket vuosien takaa, kun olin vielä pieni ja naiivi ja sinisilmäinen, eikä kukaan ollut vielä satuttanut minua tai kertonut minun olevan huono ihminen. Vaivuin muistoihin ja entisaikojen tunnelmiin, kun sanat kuuluivat korvissani: ”It’s been a long cold winter without you.”

Musiikilla on myös yksi ärsyttävä piirre. Se voi jäädä soimaan päähän. Kun olet lenkkeillyt ja piristänyt mieltäsi, yhtäkkiä kuulet saman laulun uudelleen ja uudelleen ja uudelleen päässäsi. Et saa sitä pysähtymään.

Heräsin kerran sängystäni ja kuulin päässäni vain Queenin sanoitukset

Give love
give love
give love
give love
give love…

Kuin levy olisi jäänyt jumiin LP-soittimeen. Kaksi samaa sanaa, uudelleen ja uudelleen. Nousin sängystäni ja aloin raivoisasti etsimään kyseistä biisiä kuunneltavakseni, jotta laulu sai jatkoa.

Why can’t we give love that one more chance?
Why can’t we give love, give love, give love, give love, give love, give love, give love, give love?..

’Cause love’s such an old-fashioned word
And love dares you to care for
The people on the edge of the night
And love dares you to change our way of
Caring about ourselves

… jonka jälkeen nukahdin jälleen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s