Anteeksi annan ja anteeksi annat

Hei vanha ystäväni, anteeksi että olen unohtanut sinut hetkeksi. Tarvitsin aikaa itselleni, aikaa siihen, että pystyn taas palaamaan luoksesi. Minulla on ollut nin paljon mietittävää viime aikoina, paljon sellaista, jota en voinut kuin pyöritellä hiljaa mielessäni.

Olisin halunnut lähestyä sinua, mutta hiljaiselo välillämme loi välillemme päivien mittaan yhä suuremman kuilun. En pystynyt rakentamaan hetkessä siltaa sen yli, minulla ei ollut siihen välineitä. Vasta nyt olen hankkimassa noita tarvikkeita, nyt voisin käydä luonasi useammin. Tietysti vain jos niin haluat, olet ollut niin kovin kylmä minua kohtaan viime aikoina. Kun olen koittanut hatarin rakennelmin lähestyä sinua, olet kuin tyhjä paperi, suuri muuri, joka estää kaiken.

Jos olemme etääntyneet toisistamme, kuinka voisin kuroa hetkessä kiinni kaiken sen, mitä meillä ennen oli. Kylmä seinämä vastassani olen kuin avuton pieni tytöntyllerö, joka juuri oppii maailman saloja kertaamalla kaiken kantapään kautta. Ennen nauroit kanssani, lohdutit kun olin murheellinen. Pystyin kertomaan sinulle asioita niitä enempää miettimättä.

Nyt tuijotat minua hiljaisen synkeästi, valkoisen kelmeästi. Typerä blogi, älä syyllistä minua. Kyllä minä alan taas kirjoittamaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s