Lista.

Joululahjat tänä vuonna ja kommentit niistä:
 
1. mp3-soitin
Upeaa, mahtavaa ja hienoa. Tätä toivoin eniten, ja onneksi toiveeni saavutti kohdejoukon. Ja nyt on mukavampi käydä lenkilläkin – eli ei.
2. Astioita
Maailman tylsin lahja tällä hetkellä, mutta mieleni lämpenee sitten, kun olen omassa asunnossani ja minulla on jotain, jolta syödä tonnikalamakaronilaatikkoni.
3. Sukkia
Joka vuosi osaan arvostaa pehmeitä paketteja yhä enemmän. Etenkin kun on viimeiset syksyn ja alkutalven kuukaudet kävellyt sukissa, joista varpaat tulevat ulos ja kantapäätä verhoaa silkinohueksi kulutettu kangasriekale.
4. Tummanvioletti yöasu
Mummollenikin mahtuvat pitsiset alushousut ja uimapuvun yläosaa muistuttava toppi, joka valahtaa vyötärölleni aina päälle puettaessa ? Kiitos, olen erittäin otettu tästä lahjasta. Voi vitsi.
5. Silkkinen yöasu
Yläosa on teltta, joten se ei ole ainakaan julkisille paikoille tarkoitettu. Housut yhdistettynä toisenlaiseen toppiin näyttää kivalle. Kenelle voin tulla yöksi ?
6. Puuvillainen nalleyöasu
Kuten yllä, sama kuuluu tähän. Paitsi ettei nallet ole kovinkaan katu-uskottavia.
7. Arpa
Voitin kolme ja puoli euroa. Ja nekin pikkuhilut pitää käydä hakemassa kioskilta asti. Voitto tosin oli iloinen yllätys, arvoton paperilappu olisi ollut masentavaa.
8. Karkkia
Halusiko joku, että minulla olisi enemmän täytettä niihin telttamaisiin yläosiin ?
9. Tyyny
Ei enää paperinohutta vanhaa kangaspalaa öisin pään alla. Ei enää, Luojan kiitos (tai lahjan ostajan).
10. Queen-dvd
Ei taida olla yllätys, että tämä oli yksi parhaimmista saamistani lahjoista ? Queen jyrää teidät katutasoon !
11. Raila Orasen "Kohtauspaikka Marinad"
Toivoin Teppo Kuningasta (Stephen Kingiä) ja jotain kunnon kauhua. Sain suomalaisen naisen kirjoittaman teoksen 90-luvun murroksesta. Luin takakannen tekstiä: "Eletään 1990-luvun alkua, Neuvostoliitto on kaatunut, Berliinin muuri murtunut, maailma muuttunut peruuttamattomasti…" Ja heitin kirjan syrjemmälle.
12. Pyyhe
Superiso, niin kuin pyyhkeiden pitääkin olla. Lämmittää mieltä tämäkin, kun (tai jos) lähden opiskelemaan.
13. Jonkun Helnsingin tapahtuman reppu
Kiitos, kiitos ja kiitos. Mitä minun oletetaan tekevän sillä ? Se on vaaleansininen ja haiseekin niin pirun pahalta.
14. Kaulaliina
Toivoin Katjalta tätä. Hän antoi minulle rahaa ja kävin kassalla ostamassa sen itse. Annoin takaisin Katjalle paketoitavaksi ja jouluaattona Katjan paketista paljastui – kaulaliina. Ja vielä juuri se, mitä olin toivonut !
15. Rahaa
Talvikengät ja housut ja jotain muutakin. Raha on aina kivaa.

Joulu. Ateria.

Jouluisuus jatkuu. Tänä vuonna perinteet rikotaan, sillä äiti on huomenna töissä, mutta halusipa se törkimys silti osallistua jouluaterialle. Joten sitä syömistä ja napaan liian ruuan ahtamista aikaistettiin vuorokaudella. Jotenkin tunnelma kuitenkin muuttui ennen niin hartaasta villiksi. Heitimme herjaa ja nauroimme typerille asioille. Ja niin, jos näette minut joulun jälkeen kymmenen kiloa lihavampana, älkää säikähtäkö.
 
Sen käsi on sen toisen vyötäröllä. Mitä ihmettä sen nyt pitäisi tarkoittaa ? Tajusin tuon pienen seikan hyvin hitaasti. En kai voinut olettaa, että se menee munkkiluostariin ja tekee pyhän lupauksen olla koskematta naissukupuoleen enää koskaan. Silti se sai minun pienet aivosoluni liikkeelle, se pieni ele sai minut pohtimaan asioita. Myönnän, että ajattelen asioita liikaa. Ehkä minä olinkin varavalinta.
 
Oikea joulu on huomenna !

Joulu. Kiire.

Joulu on yhä lähempänä. Siivosin tänään varmasti viisi tuntia kuunnellen joululauluja. Ja tanssin. Ja lauloin. Ja tunnelmoin hämärässä huoneessa. Ainoat ihmiset, jotka pilaavat ihanan joulunodotustunnelmani ovat he, jotka ajattelevat jouluun valmistautumisesta hieman eri lailla kuin minä: "Jos tästä nyt ei #¤/%& tule ihanaa joulua, niin minähän pistän koko talon matalaksi !"
 
Ja sitäpaitsi tällä hetkellä elämässä tuntuu olevan ainoastaan odottamista. Eri asioiden odottamista. Se voi kuulostaa tylsältä – ja sitä se onkin.

Joulu. Loma.

Nyt se alkoi ! Vihdoin. Olen kiroillut ja purkanut aggressioitani jokaiseen mahdolliseen kohteeseen vime aikoina toivoen koko ajan, että voisin olla rauhallisempi ja iloisempi. Olen toivonut pienessä päässäni, että loma voisi alkaa ja voisin nukkua ja nauttia joulusta. Ja nyt se alkoi. Olen iloinen.
 
Eilen alkoi joulutunnelma todella ottaa vallan, sitä ennen se oli ollut hyvin pieni tunne koulurasituksen alla. Leivoimme pikkusiskon kanssa pipareita. Vaikka viimeiset puoli tuntia kuiluikin siihen, että karjuimme toisillemme kirosanoja ja muita solvauksia, sillä neljän tunnin leipomisurakka suoraan koulun jälkeen otti molempia jo siinä vaiheessa aivoon. Meillä oli silti hauskaa. Kuuntelimme upeasta elokuvasta "Nightmare Before Christmas" kappaleen, jossa hoetaan aika ajoin hyvin huvittavalla äänellä: "What’s this?". Hypimme ympäri keittiötä tanssien jauhojen lennellessä ilmassa. Näyttelimme ja nauroimme. Se oli hauskaa, sellaista pitäisi olla useamminkin kuin vain kerran vuodessa.

Koko ajan musiikkia.

Joululoma voisi jo alkaa. En jaksa enää koulua, jokainen minuutti ja jokainen tehtävä kotiläksy on täyttä kidutusta. Niin, loma voisi jo tosiaankin alkaa. Kaikki se kinkku ja suklaa ja ruoka.. Ja suunnitelmat.
 
Ihmiset ovat taas menneet epämääräisempään suuntaan. Olan yli heitettyjä huomenia, kun ohitseni juostaan luokkaan. Se ei ole ennen kuulunut arkipäiviimme. Saan juosta eräiden ihmisten perässä heidän näytellessään kylmää ja kovaa. Ja ennen kaikki oli toisin. Jopa eilen kaikki oli toisin. Hullua.

Erilaista tunnelmaa.

Tämä vuosi on ollut ihmeellinen. Niin paljon on tapahtunut niin pienessä ajassa, ja joskus jään miettimään, mihin kaikki edelliset vuodet toimettomuudessaan ovat kuluneet. Ystävyydet ovat joutuneet koetukselle ja vahvistuneet, olemme voittaneet vaaralliseksi käyneen ongelman, olen unohtanut ja muistanut. Olen kokenut ja nähnyt niin paljon uutta, että se saa hengästymään. Olen saanut uusia kavereita, menestynyt ja itkenyt. Ja kohta tämä vuosi on loppu.
 
En saanut unta ajatusteni kanssa. Vilkuilin kelloa levottomana, ja kuuntelin pieniä napsahduksia ja paukahduksia, joita vanha puutalo on tulvillaan. Joskus ne ovat säikäyttäneet minut perinpohjaisesti, mutta nykyään en jaksa enää välittää niistä. Sitäpaitsi nenäni vuosi ja yskitti. Jossain vaiheessa päätin sitten vain istua ja laittaa valot päälle. Käänsin radion auki ja kuuntelin yön uutisia. Ei maailmanloppua, ei kuolleita tuolla jossain, Luojan kiitos.