Kuraa sataa joskus kaikilta suunnilta, sitä ei voi estää. Tänä vuonna olen saanut kävellä sateenvarjon kanssa jokainen päivä, vaikka aurinko paistaisikin. Jostain kulmasta on ilmestynyt aina joku sattumus, auto ajaa kuralammikosta ja lennättää loat päälleni. Nainen juo vesipullostaa ja heittää loput olan yli menemään osuen minuun. Yksi pieni sadepilvi lentää taivaalla ja seuraa minua ukkospuuskin. Toisaalta aina matkan päätteeksi olen astunut sisälle taloon ja siellä on turvassa. Voi katsella ulos ikkunasta sängystä käsin ja nauraa muille sateenvarjolaisille. Jokainen tarvitsee turvapaikan maailmalta ja minulla se oli kahdessa paikassa, kuinka onnellinen olinkaan.
…käännytä minua pois luotasi….
Seuraava aamu koitti ja menin taas töihin. Silmät turvonneet tomaatit, kypsiä poimittavaksi. Suu kääntyi väkisin alaspäin ja kyyneleet palasivat edelliseltä illalta silmiin. Masennukseen sairastuminen oli päivän mittaan yhä lähempänä, siinä katselin ihmisiä, jotka poikkesivat luonani ja hymyilin. Kuusi ja kahdeksankymmentä, ai ostitte tällaisen onnittelukortin, kenelläs on juhlat ? Jaajaa, no sepä mukavaa. Aina vain hymyillen. En tiedä näyttikö se irvistykseltä.
…saa minua tuntemaan itseäni arvottomaksi….
Menin kotiin, pakoon kaikkea sitä pahaa mieltä. Niin luulin, hahaa. Katastrofi oli tapahtunut poissaollessani ja kaikki oli kääntynyt ympäri. Kolmasosa perheestä piti suunsa kiinni koko illan minun ollessani paikalla, eikä se ollut edes minun vikani. Väistelin katseita ja pakenin saunaan. Rakastan saunaa. Jos en mitään muuta paikkaa niin rakasta, niin saunaa ainakin. Viruin lämmössä ja lauloin ja mietin ääneen asioita. Hulluksihan minä olin päivän aikana muuttunut, sanottakoon sitten niin kerran jo itsekseni puhuin. Paiskoin löylyä enemmän kuin siedin ja pakotin itseni kestämään ne. Lopulta nukkumaan käydessäni toivoin itselleni kauniita unia, enkä oman kullan kuvia.
…hups, sinähän teit sen jo.
tunnegeneraattori 