Hups, vahinko

Onko itsekkyys ja toisien ihmisten ajattelemattomuus tahallista vahingontekoa? Jos elää niin, että ei katsele ympärilleen ja puskee vain omaa tietään eteenpäin, onko sivulliset uhrit silloin tarkoituksenmukaisesti kiilattu ojaan vai ovatko he huomaamatta jääneet jalkoihin?

Kun tekee jotain, jonka tietää satuttavan muita ja tekee sen kuitenkin, onko silloin aiheuttanut muille vahinkoa tahallaan? Jos on tietoinen siitä, että vaimo pahoittaa mielensä, jos lähtee ilmoittamatta töiden jälkeen ryypiskelemään, voiko vaimolle jälkeenpäin sanoa, että se oli vahinko ja toimi tyhmästi vahingossa? Uraputkessa jos moittii kollegan työpanosta esimiehen kuullen, vaikka tietää tämän kuuntelevan sivukorvalla kahvipöydässä, onko kollegan piakkoin saamat nuhteet vahingossa aiheutetut?

Mitä kaikkea voi laittaa vahingon piikkiin? Tuntuu olevan niin helppo sanoa, että asiat ja teot ovat olleet vahinkoja, mutta emmehän me ole mitään aivottomia sätkynukkeja, jotka teemme ja sanomme asioita ajattelematta sen enempää mitään. Olemme itse vastuussa omista teoistamme, olemme itse vastuussa siitä mitä kerromme tai miten käyttäydymme muita kohtaan. Jos ajatukset pyörivät vain oman navan ympärillä, onko se tahallista vai tahatonta, jos sillä aiheutamme toisille pahaa mieltä?

Onko syyntakeeton jos ei vain jaksa miettiä muita? Onko itsekkyys jokin maaginen supervoima, joka antaa oikeuden töniä muut syrjään ilman tunnontuskia?

On vapaaehtoista olla ystävällinen ja koittaa elää elämäänsä niin, ettei aiheuttaisi muille ankaraa päänvaivaa ja murhetta. Voit itse päättää jätätkö joululahjan äidille ostamatta, mutta voitko viitata vahinkoon ja ajattelemattomuuteen, jos äitisi pahoittaakin tästä mielensä? On myös totta, että ihminen saa itse päättää onko mielensäpahoittaja vai ei, loukkaantuuko toisen itsekkyydestä vai ei. Tekeekö se silti itsekkyydestä yhtään sen hyväksytympää? Ihminen osaa tehdä omat ratkaisunsa ja osaa kyllä itse miettiä, miten omat teot vaikuttavat muihin, mutta antaako sen häiritä itseään vai ei, ei saisi vaikuttaa siihen, voiko tekoja sanoa vahingoiksi vai tahallisiksi.

”Oho, vahinko, en ajatellut että työkavereille huomenen sanomatta jättäminen voisi pahoittaa jonkun mielen, kun ei se minua  haittaa, jos joku ei minua aamuisin tervehdi.”