Vaihtoehdot

Yksin asumisessa on eräs jännittävä puoli. Aina kun kämppäni on siisti ja joskus jopa kiiltävän puhdas, kukaan ei tule kylään. Kun taas roskat ovat viemättä, lamput vaihtamatta ja asunnossa pitää istua pimeässä pölypallojen ympäröimänä, yhtäkkiä jokainen tuttu haluaa käväistä päiväkahvilla.

En siis osaa päättää pitäisikö minun asua sotkuisessa asunnossa ja näin edistää sosiaalista elämääni, vai kenties erakoitua siistiin asuntoon, jossa kehtaa edes asua.

Mainokset

Vaikka nainen olenkin…

Naiset ovat kummallisia otuksia. Kaikenlaiset kuukauden ajankohdat, kierron aikavälit tai tietyt päivät voivat olla tulenarkoja hetkiä lähestyä meitä. Toisinaan kehomme höyrymittari nousee punaiselle ja olemme räjähdysherkkiä.

Mutta kuka antoi meille oikeuden syyttää kehoamme kaikista pahoista sanoista ja ärhentelyistä? Jos naispuoleisella ihmisellä on menossa huono päivä, eikä huvita olla kiltti kellekään, voi aina syyttää sitä aikaa kuusta.

Eikö tämä ole jotenkin epäreilua? Eiväthän miehetkään syytä alapään elimiään ikävästä luonteenlaadusta. Miehet eivät saa niin paljon anteeksi, sillä heillä ei ilmeisesti ole mitään oikeutta olla pahalla tuulella koskaan  tai jos ovatkin, he myöntävät sen rehellisesti, eivätkä piilottele fysiologisten syiden takana.

Pitäisikö naisten – miehistyä?

Sinkkuelämän sietämätön vaikeus

Ihmissuhteista puhutaan paljon arkipäivän asioiden lomassa. Puhutaan ystävistä ja kavereista, miten joku tuttu nappasi unelmiensa työpaikan tai miten joku on valmistumassa koulusta loistavin paperein. Puidaan myös yksinäisyyttä ja parisuhteita, kuinka ne eroavat toisistaan ja joskus kuulee todettavan, miten kaikki olisi helpompaa, jos olisi parisuhteessa. Toisinaan kuulee myös erityisen hienoja argumentteja sen puolesta, minkä takia kannattaisi seurustella. Syyt voivat olla mitä tahansa mitättömästä vähäpätöiseen, sillä ilmeisesti ihmisen elämässä on paljon sellaisia ongelmia, jotka vain yhtäkkiä katoaisivat, jos rinnalla olisi parempi puolisko. Mutta ei, olet väärässä, aina tilanteeseen löytyy jokin muukin ratkaisu kuin seurusteleminen.

Ongelma: Kattolamppu on aivan katon rajassa, ei mikään roikkuva malli. Lisäksi se on melko painava ja iso, joten lampun vaihtaminen on yhtä tuskaa ja tasapainottelua lyhyelle naiselle. Olisi paljon mukavampaa, jos elämään kuuluisi vastapainona pitkä mies, joka pystyisi vaihtamaan sen kätevästi ilman suurempia ongelmia.
Ratkaisu: Hanki keittiöjakkara. Se on tukeva ja korkea.

Ongelma: Naiset kaipaavat usein muihinkin kodin askareisiin omaa rakasta, joka suostuisi huolehtimaan talouden hankalista ja ällöttävistä pikkujutuista, kuten nyt vaikka tukkeutuneen viemärin avaamisesta.
Ratkaisu: Osta kodin putkimiestä, anna sen vaikuttaa yön yli ja lakkaa olemasta avuton.

Ongelma: Yksin nukkuminen on kovin ikävää.
Ratkaisu: Niinhän se on, mutta totu siihen tai hanki unilääkkeet.

Ongelma: Jos ei itsellään ole ajokorttia, olisi tietysti kätevää, jos seurustelisi auton omistavan henkilön kanssa.
Ratkaisu: Julkiset kulkuvälineet on keksitty, minkä lisäksi taksit palvelevat. Tai jos oikeasti haikailet henkilökohtaisen kuskin perään, niin palkkaa sellainen – työttömyyskin vähenee samalla.

Ongelma: Talvella on niin kovin kylmä, olisi niin turvallista käpertyä toisen kainaloon lämmittelemään iltaisin televisiota katsellessa.
Ratkaisu: Laita lisää vaatteita päälle ja osta poikaystävätyyny.

Ongelma: Äiti toivoo jälkikasvunsa rauhoittavan baareissa juoksemista, mutta jälkikasvu vetoaa siihen, että rauhoittuu mielellään sitten, kun löytää vierelleen mukavan kanssaeläjän.
Ratkaisu: Oletkohan alkoholisti? Vai tarvitseekohan jonkun vain tulla läimäyttämään sinua päin naamaa, jotta heräät todellisuuteen?

Ongelma: Monille tuntuu juttujensa perusteella olevan kovin vaikeaa tehdä ruokaa vain yhdelle, olisi niin paljon helpompaa, jos olisi joku, jonka kanssa ruokahetket viettäisi kahden.
Ratkaisu: Opettele käyttämään mittoja. Desimitta on muun muassa väline, jolla voit katsoa paljon keität riisiä vain yhdelle hengelle. Jos tämä on ylitsepääsemättömän vaikeaa, voit tietysti kutsua jonkun luoksesi syömään joka päivä, varmasti kavereistasi jollekin tällainen ilmainen ruoka -tarjous kelpaa.

Ongelma: Sunnuntait ovat sinkuille niin tylsiä päiviä, kun kaikki vetäytyvät omiin koteihinsa kuhertelemaan ja viettämään parisuhdesunnuntaita.
Ratkaisu: Hanki harrastus, lähde vaikka lenkille.

Ongelma: Elokuvateatteriin on ikävä mennä yksin, sitäpaitsi on rauhoittavaa pidellä toista kädestä, kun katsoo jännittäviä juonenkäänteitä valkokankaalta.
Ratkaisu: Mene elokuvateatteriin, istu rohkeasti jonkun viereen ja teeskentele hiljaa mielessäsi, että tämä henkilö on mielitiettysi. Rohkeimmat voivat kokeilla hivuttautua hetki hetkeltä lähemmäs ja lopussa pitää vierustoverin kättä kädessään. Pimeässä voi sitten kuvitella olevansa ihan oman kullan kanssa katsomassa elokuvaa – ellei se toinen ehdätä ensin lyömään hämmennyksestä toivuttuaan.

Yksin eläminen aiheuttaa varmasti kaikenlaisia haasteita ja ongelmia, mutta vaikka kuinka yöllä pyörii sängyssä saamatta unta, asioihin voi aina säilyttää jonkinasteisen näkökulman. Eikö oikea syy seurustelusuhteen toivomiselle ole halu rakastaa jotakuta, halu olla jollekin se tärkein ihminen koko maailmassa ja halu jakaa koko elämä toisen kanssa? Vai olenko minä kenties käsittänyt asian jossain kohdassa pahasti väärin?

Pienestä kiinni

Olen puhunut paljon siitä, miten pienistä asioista elämässä pitää osata iloita, jotta elämä olisi mielekästä. Aina se ei kuitenkaan onnistu, sillä joskus pienet asiat ovat juuri niitä viimeisiä pisaroita, jotka tönäisevät sinut kallionkielekkeeltä alas suoraan kohti raivostumisen valtavia uumenia. Toisina päivinä tällaisia asioita tuntuu olevan liikaakin. Jottei kukaan myöskään kuvittelisi, että höpöttelen täällä vain positiivisia asioita ja koitan nostaa itseäni jalustalle, jolle kukaan muu ei yllä, kerron nyt joitain pieniä hetkiä, jolloin siisäinen Hulk-persoonani on pyrkinyt pintaan:

Heräät keskellä yötä monta kertaa siihen, että taulusi tippuvat yksi kerrallaan alas keittiössä. Aamulla nouset ensimmäisenä kokoamaan keittiötäsi takaisin kasaan.

Yrität lähettää ystävillesi videota facebookin kautta, mutta lataaminen kestää tunteja, vaikka koko videon pituus on vain sekunteja. Ehkä se ei ollutkaan niin hauska juttu, että olisi pitänyt jakaa sen ilon muiden kanssa. Antaa olla.

Teet kotonasi ruokaa, kun huomaat uuden hellasi olevan kauhea rakkine, joka koittaa saada sinulle palovammoja keinolla millä hyvänsä. Jos lämmität yhden levyn, niin koko uuniaparaatti jokaista neliösenttiä myöten kuumenee sietämättömän lämpimäksi. Teknologia, kehitys ja kodinkoneet ovat hieno juttu, nyt kun joku saisi vielä kaikki kolme yhdistettyä toisiinsa.

Kirjoitat blogitekstiä vanhempiesi läppärillä, ja jollain ihmeellisellä näppäinyhdistelmällä saat sekunnin murto-osassa maalattua tekstisi, jonka jälkeen se myös poistaa kaiken ja tallentaa muutokset. Sinulle jää siis kokonaisesta romaanista käteen ainoastaan viimeisen sanasi viimeinen tavu: ”ään.”

Pidät baarissa hauskaa ja tanssit sydämesi kyllyydestä, joten joku on lyönyt sinusta vetoa, sillä näytät helpolta.

Tulet vanhempiesi luokse ja aloitat tekemään mutakakkua, sillä muistat saaneesi joululahjaksi levyllisen tummaa suklaata. Se on muuten niin pahaa, että olin jo kauan sitten ilmoittanut leipovani siitä jotain. Kun tulee suklaan sulatuksen vuoro, huomaan ettei levyä ole enää missään. Syyllisen näköisellä äidilläni on pieni suklaatahra suupielessään – ainakin kuvittelen pienen hetken ajan näkeväni sen siinä.

Kun kerrankin muistat ottaa lahjakortin mukaasi kaupungille lähtiessäsi, huomaat kyseisen liikkeen sulkeneen jo ovesi. Räpiköit turhaan lukittua ovea vasten lumipyryssä.

Sataa lunta/räntää/vettä. Ei lisättävää.

Puhelusi katkeavat jostain syystä hyvin usein siihen, että et itse kuule enää ollenkaan mitään, mitä toinen sanoo. Huhuilet hölmönä muutaman kerran kuuluvuutta ja tarkistat ettei mykistys ole päällä, jonka jälkeen on pakko lyödä luuri toisen korvaan.

Avatessasi siivouskomeron oven, imuri hyökkää päälle, varsi meinaa aiheuttaa sinulle mustan silmän ja kaikki muovikassisi levähtävät ympäri keittiötä. Huomaat hyllyn romahtaneen itsestään jossain vaiheessa rikki, joten oven avaaminen oli kuin itsemurhayritys kaikkien tavaroiden hyökyessä päällesi.

Joudut odottamaan monta viikkoa lempisarjasi uutta jaksoa.

Mp3-soittimestasi loppuu akku kesken lenkin. Sitäpaitsi lunta sataa.

Yhteinen kaveri laittaa eksästä kuvia facebookiin, ja mietit miten hitossa se onkin noin komea ja itse vain rutistuu rusinaksi vuosi vuodelta hälyttävämpää tahtia.

Ajaudut kauheaan flunssan ikeeseen, mutta olet niin jääräpää, ettet halua pyytää keneltäkään apua, vaan raahaudut puolikuolleena zombiena apteekkiin. Ilmeisesti päälle on jäänyt lapsuusiältä tuttu ”mie ite!” -vaihe.

Laitat aamulla hiuksiasi, mutta viime hetkessä huomaat hiuslakan loppuvan ensimmäisen suhauksen jälkeen ja koko kampauksesi lysähtää kokoon. Päädyt paniikkiratkaisuun, jotta et myöhästy bussista ja pidät mekkosi seurana koko päivän pipoa päässä. Se on fashon statement, tai ainakin niin yrität vakuutella itsellesi.

Menet maanantaina kouluun ruokailemaan, mutta maksaessasi Kelan ateriatukikorvauksen jälkeen naurettavan hintaista annostasi, tilillä ei ole katetta. Yhtäkkiä muistat sen viikonloppuna baarissa neronleimauksen omaisena salamana päähäsi iskeneen ajatuksen: ”No nyt on varaa juoda!”

Menet suihkuun ja vasta sieltä tultuasi tajuat, että viime kerralla heitit pyyhkeen likapyykin joukkoon. Seisot vessassa alasti, märkänä ja pelkkä tiskirätin kokoinen käsipyyhe kädessäsi, etkä yksin asuessasi voi edes huutaa ketään apuun.

Elämä on täynnä pieniä asioita. Jotkut ovat positiivisia ja jotkut ovat vähemmän mukavia, mutta kaikista niistä muodostuu kokonaisuus. Koska jokaisessa kokonaisuudessa on noita erilaisia puolia, onkin vain itsestä kiinni, mihin kiinnittää huomionsa. Kuitenkin joinain päivinä tuntuu olevan vaikea kääntää katseensa kohti aurinkoa ja unohtaa se otsassa jöpöttävä elin.

Koska päässäni tunnetusti liikkuu liikaa ajatuksia, joista osa on myös erityisen omituisia, päädyin taas jännän äärelle eräs päivä kävellessäni kohti sovittua tapaamista. Päähäni alkoi muodostua ajatus eräänlaisesta ihmisten mustasta laatikosta. Lentokoneissahan niihin tallentuu tärkeitä tietoja, joista sitten voidaan ehkä päätellä onnettomuuden syyt ja tapahtumien kulku. Eikö olisi hienoa, jos samaa tekniikkaa voitaisiin tietyllä tavalla käyttää myös ihmisissä?

Ihmisen sisällä, jossain aivojen syvillä perukoilla, olisi siis pieni ja musta laatikko. Siihen tallentuisi jatkuvalla syötöllä tietoa hermoimpulsseista, joita neuronit ja mitkä lie kuljettavat eteenpäin. Ihminen pystyisi samalla kokemaan ja tuntemaan kaiken aivan normaalisti, näkemään näkemänsä asiat, kuulemaan ääniaallot ilman minkäänlaista häiriötä. Samaan aikaan nuo impulssit vain kulkisivat mustan laatikon läpi, joka käsittelisi tiedot.

Tätä tekniikkaa voitaisiin käyttää murhien ja kuolemien selvittämiseen. Kun ihmisen sydän pysähtyisi, laite lopettaisi myös toimintansa, sillä lisää impulsseja aivot eivät enää välitä. Näin laite voisi lopettaessaan tiedon saannin pysähtyä niin, että se tallentaisi viimeisen kymmenen minuutin kulun. Tuossa laatikossa eivät siis säilyisi koko elämän ajalta jokaiset muistot, hajut ja maut, vaan uusi materiaali korvaisi aina vanhaa niin kauan ennenkuin ihminen kohtaisi kuoleman.

Jos tällainen tekniikka otettaisiin käyttöön, murhaajat tietysti hävittäisivät ruumiit tuhka tuuleen, jotta laatikon tietoja ei saataisi esille, eikä murhaajan kasvoja näin paljastettaisi. Siksi tiedot voitaisiin tallentaa jollekin suurelle palvelimelle, jota vain ylemmät tahot kontrolloisivat. Kuoleman koittaessa laite lähettäisi tiedot viimeisistä elinminuutista eteenpäin, jolloin itse aivojen tuhoutuminen ei estäisi tiedon kulkua poliiseille.

Murhaluvut pienenisivät dramaattisesti, tai jos sitä ei tapahtuisi, niin ainakin tästä saisi jälleen uuden hollywood-elokuvan, joka sijoittuu kahdenkymmenen vuoden päähän, uuteen ja parempaan maailmaan. Joko tai, mutta joku voisi nyt kehittää tämän laitteen.

Mukavaa tätä päivää

Tänään aion tutkailla syvintä mustaa sisimpääni muuttaa sen valoisammaksi. Tänään aion haudata sisäisen kyynikkoni elävältä ja nostaa silmilleni vaaleanpunaiset kakkulat, joiden läpi tarkasteltuna elämä on täynnä voitokkaita onnistumisia ja rakkaudentäyteisiä päiviä suudelmien loputtomassa virrassa. Tänään aion heitellä ruusun terälehtiä eteeni ja kävellä niiden yli tanssivin askelin. Tänään aion hymyillä aamunkoitosta iltamyöhään, kehua vastaantulijoita ja nauraa makeammin kuin aikoihin.

Tänään on ystävänpäivä. Tänään kaikkien tulee olla onnellisia tai muuten maailma räjähtää kasaan ja kaikki kuolevat.