Kaunis kohteliaisuus

”Sinä olet niin kaunis, niin hyvännäköinen, miten voitkin olla noin nätti? Tosin minä käytän yleensä silmälaseja, eikä nyt ole edes piilareitakaan päässä.”Olen imarreltu.

Karua

Olipa kerran kauan kauan sitten eräs tyttö, nuori ja naiivi ja ehkä joku olisi häntä voinut hiukkasen tyhmäksikin kutsua. Hän eli elämäänsä ilman suurempia huolia, päivät kuluivat rattoisasti ja hän varttui lapsesta nuoreksi naisen aluksi. Jossain vaiheessa hän  huomasi tuntevansa omituista kipua selässään, se ilmestyi aika ajoin ja kerta toisensa jälkeen pahempana.Niinpä kauan kauan sitten tuo naiivi tyttö meni peilin ääreen kerran taas kivun koitettua. Hän kurkisti selkäänsä ja järkyttyi: Siellähän oli veitsiä pystyssä yksi jos toinenkin! Miten ne sinne olivat joutuneet, mietti tyttö mielessään, eikä pystynyt aluksi käsittämään ollenkaan.

Sitten eräänä päivänä tyttö tunsi taas kipua selässään. Hän pelästyi pahanpäiväisesti, sillä kun hän katsoi alaspäin, hän huomasi jo mahassaankin reiän. Puukko seisoi selässä niin syvällä, että vatsapuolelta näki läpi!  Turhautuneena tyttö mietti, että ei enää koskaan käännä selkäänsä kellekään, vaan on aina varuillaan kaikkien seurassa. Hän ei halunnut enää kenenkään pystyvän tekemään hänelle samaa.

Niinpä tuo ennen niin naiivi pieni naisenalku ryhtyi kävelemään pitkin seiniä, varoi aina kääntämästä selkäänsä kellekään ja nukkui toinen silmä auki. Siitäpä hänen toverinsa hämmentyivät ja miettivät mitä on tapahtunut. Yksi toisensa jälkeen ystävät etääntyivät hänestä, sillä ystävyydessä luottamuksen pitäisi olla molemminpuoleista. Tytöllä ei enää ollut läheisiä ihmisiä montaakaan jäljellä, ja omituisten tapojensa ansiosta uusien saaminen oli vähintäänkin vaivalloista.

Kauan kauan sitten eli maan päällä nuori ja naiivi tyttö, joka kasvoi kyyniseksi naiseksi, joka vannoi elämän lyövän märällä nahkarukkasella naamalle, yrititpä tehdä mitä tahansa. Nainen ikääntyi ja muuttui keski-ikäiseksi, yksinäiseksi akaksi, joka taas muuttui pirulliseksi, toisia kepittäväksi mummoksi, joka sitten loppujen lopuksi kuoli yksin epäluottamukseensa.

Opetuksia elämästä: Opi luottamaan ihmisiin.

Tuli mieleen, että ehkä…

Pyöräillessä sitä polkee kiroillen niitä pirun polkimia, jotta pääsisi eteenpäin. Polje, polje, polje, sillä eihän sitä nyt voi siihen tien varteenkaan jäädä seisoskelemaan. Kun on aikansa sitkuttanut eteenpäin, sitä saapuu alamäkeen. Mikä vapaus. Tuuli iskee kasvoihin, viilentää sopivasti jopa takin läpi ja maisemat vilistävät tekemättä mitään. Ei varmasti ole ihanempaa hetkeä pyörälenkillä, kuin se helppous ja vaivattomuus, jolla pääsee eteenpäin alamäessä. Sitten vauhti hiipuu ja täytyy taas aloittaa polkeminen, mahdollisesti vielä ylämäkeen. Sitten sitä taas pyörittää kirosanalitaniaa päässään ja pyyhkii hikeä otsalta.Ehkä elämä on kuin pyörälenkki. Jos ei halua luovuttaa ja kupsahtaa ojaan, pitää koko ajan taistella siitä, että pääsee eteenpäin. Ennen kuin tulee alamäki. Ja siitä pitää osata nauttia.

Ihmeellinen on eläm… facebook

Facebook, tuo sosiaalisten taitojen pelastajamme, jokapäiväisen kanssakäymisen tyyssija. Koska olen itse ilmeisesti jotenkin vajaa-älyinen, olen ihmetellyt tuon ihanteellisen nettisivuston kummallista maailmaa.o Minna Mallikas is in a relationship, 136 people like this. Miksi? Onhan se hienoa, että on seurustelusuhteessa, mutta itseäni jotenkin ahdistaa tuo naamakirjan tyyli laittaa asia kaikkien ihmisten ihmeteltäväksi etusivulle. Eikö se vain voi päivittyä hiljaa sinne omiin tietoihin ilman fanfaareja? Töttöröö, Minna ei ole enää yksinäinen ihmispuolikas, nyt hänellä on ELÄMÄ! Ja ihmiset tykkää… Sitten kun erotaan, niin päivitetään status sinkuksi ja taas tulee kaikille tutuille etusivulle ilmoitus: No nyt sen Minnan elämä on taas vähän surullisempaa, kun kappas vaan se meni ja erosi. Eikä kukaan uskalla tykätä siitä, että Minna saa nyt olla vapaa kuin taivaan lintu, tehdä ihan mitä häntä itseään huvittaa, kyselemättä lupia. Sitten saa lukea 23 kommenttia, 23 voivottelevaa ja säälittelevää surunvalittelua. Kiitos ja ei kiitos, en halua ilmoittaa statustani kellekään, se on oma asiani. Ja minä kyllä pärjään ihan hyvin ilman seurustelusuhteesta tykkäämisiä tai voivotteluja sinkkuudesta.

o Erkki Esimerkki – laitan juuri tässä ruokaa, kissat on myös ruokittu ja elämä mallillaan. Minusta on hienoa, että Erkki ei ole tänäänkään joutunut auton alle ja joutunut koomaan, ettei hän ole herännyt aviovuoteesta ja huomannut, että vaimo on kuollut yön aikana kuolakohtaukseen tai ettei Erkki ole joutunut oman kissansa raatelemaksi ja elä nyt naamapuolena. Minusta se on hienoa! Mutta kaikella kunnioituksella, se olisi paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin se, mitä itse teen myös päivittäin. Parasta on se, jos Erkki muistaa muistuttaa olemassaolostaan meitä joka päivä kertomalla, kuinka hyvää ruokaa hän tekee juuri tänään.

o Niina Kemppi – vaimo huutaa sängystä tissijuttuja ja pullonpohja on ystäväni. Okei, voisiko joku viimein kehittää tietokoneelle sen alkolukon? Kiltit? Anyone?

En ehkä halua tietää

Pitäisitkö minusta enemmän, jos
-minä olisin rauhallisempi
-minulla ei olisi omia, vahvoja mielipiteitä
-palvoisin sinua joka asiassa
-antaisin sinun tuntea itsesi täydelliseksi
-nauraisin hiljaisemmin
-olisin tyttömäisempi ja naisellisempi
-en istuisi mieluusti iltaa kotona katsellen lempisarjojani
-tai jos olisin sosiaalisempi?

Pitäisitkö minusta enemmän, jos olisin aivan erilainen?